keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

afdfhdffjgkh

Al-Qaida on kehoittanut jäseniään hyökkäämään heikkoja suomalaisten ristiretkeläisiä vastaan, jotta ne saataisiin ajettua kotiin. Tärkeä välikysymys: Kuinka moni suomalainen tajuaa olevansa ristiretkellä? Ei varmasti kovinkaan moni. He ovat turvaamassa rauhaa ja auttamassa NATOn operaatiossa Lähi-Idässä. Jenkeiltä ei kannata kysyäkään, heillä ei ole oikeastaan enää mitään vitun hajua motiiveista, mutta jos he oikein pinnistäisivät, he saattaisivat muistaa että alunperin sota terrorismia vastaan julistettiin käyntiin Jumalan nimessä. Kristityn jumalan. Tällainen on aika kova juttu uskonnollisesti helvetin latautuneessa Lähi-Idässä, jonne kristityt nyt on ennenkin tehneet ristiretkiä. Ei siellä välttämättä tajua ajatella että öljyn perässä saatettiin tulla, se on joo tärkeä vientituote, mutta maallinen ja sinällään mitätön asema vahvasti uskonnollisessa maassa. No, toivottavasti joku nyt rysäyttää jonkun säikäytyspommin, jossa ei kuole välttämättä kukaan, mutta sen verran alkaa puntit tutista, että suomalaiset tulee vittuun supportoimasta tuota sotaa, eiköhän kymmenen vuotta sitä riitä ihan hyvin.

Tulin juuri töistä, ja kohta pitää lähteä toisiin töihin. Välissä on aikaa kuunnella Tom Waitsin liveä. Tässä on kyllä mulle maailman kovin jätkä. Ihan helposti, äänessä on fiilistä ja voimaa enemmän kuin suuressa osassa kaiken maailman turhia heviörisijöitä (itseni luen tähän listaan ihan mielelläni). Saisi nyt vaan lähteä kiertelemään vielä niin pääsisin näkemään livenä, seuraavalla Euroopan kiertueella menen ihan minne vaan ja maksan ihan mitä vaan. Ja mielellään paristakin keikasta. Yksi hienoimpia puolia Tom Waitsissa on se, miten se saa haalittua ympärilleen käsittämättömän kovia muusikoita, jotka osaa venyä ja paukuttaa biisejä juuri niin kuin Waits näyttää tahtovan, se tuntuu joltain helvetin eksentriseltä kapellimestarilta, joka puikon puutteessa johtaa orkesteriaan käsien ja jalkojen liikkeillä, sormien heiluttelulla, kimalteella ja joskus ihan vain käskemällä. Se tarkoittaa myös sitä, että koko porukalla on olemassa jonkinlainen henkinen yhteys, mikä nyt ei ehkä ole suurempi ihme, kun nykykokoonpanossa soittaa kaksi Waitsin omaa lasta. Sen täytyy tuntua aika vitun hienolta. Uskoisin ainakin. Nyt pitää viedä levyjä Xään ja koittaa keskittyä lukemaan ensi viikon pääsykokeisiin, edelleen sivulla 68 ja kolme sataa sivua edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti