perjantai 6. toukokuuta 2011

Yökelailua.

Olis ihan kauheasti energiaa tehdä ja kirjoittaa ihan mitä vaan, mutta ei vaan jotenkin keksi että mihin tämän kaiken purkaisi. Kuuntelen sitten vaan Nistikon Kokkolan keikkaa (Jolla on muuten IHAN VITUN KOVA MENO!) ja heilun itsekseni himassa, odotan että väsyn riehumaan ja jaksan sitten käydä nukkumaan. Koitin levitellä julisteitakin, mutta teippi loppui kesken, joten operaatio meni vähän jäihin toistaiseksi. Pitää sunnuntaina käydä viemässä nuo loput sitten. Huomenna kun ei kerkeä, kun on töitä jopa viidestä yhteentoista. Ei siinä päivästä kerkeä mitään tehdä, kun työn varjo on heijastettu jo valmiiksi kaikkeen siihen kivaan ja mukavaan, mitä siinä muka mahdollisesti voisi edes tehdä. Korkeintaan voi mennä jonkinlaisia levyjä myyvään kauppaan katselemaan niitä seiniä ja ehkä ottaa sieltä ne kaikkein kiinnostavimmat koristeet pientä rahallista maksusuoritetta vastaan kotiinkin. Sitten niitä voi availla kuoristaan kotona, asettaa niitä levysoittimeen ja tajuta että vittuako mä näitä K-raudan vessan kaakeleita tuonne työntelen.

Ameriikkalaiset päättivät pimittää Osaman kuvat, ja suurin osa ihmiskunnasta on Helsingin Sanomien gallupin mukaan sitä mieltä, että tämä on hyvä homma. Totta kai se sitten on jos enemmistö niin sanoo, vaikka minun mielestäni totuus ajaa parin heikkohermoisen jenkkihullun (ihan sama kummalla puolella tämä hullu seisoo) mielenrauhan ohi. Ei niitä ole pakko katsoa, internetissäkin kun tämä sisältö on ihan vapaaehtoisesti nähtävissä, vaikka kaikilta onkin sen oikeaoppinen käyttö aika täysin hukassa. Tämä ei ole mikään saatanan totuustuutti, minäkään en puhu mitään totta vain ihan pelkkää mutua tässä näin. Tässä ei ole minkäänlaisen absoluuttisen totuuden siementäkään, vaan kaikki on täysin subjektiivista tajunnanvirtaa maailmasta, joko katsantokannasta riippuen on joko meille kaikille sama, tai sitten teitä ketään muita ei ole olemassakaan, ja se on vain minulle sama. Eli siis subjektiivisesti todellakin vain MINÄ olen todellista, ja kaikki muu maailma ja sen ihmiset vain hiukan totuudenmukaisempaa harhaa, joka on joko isketty tänne miellyttämään meikäläisen nuppia, tai sitten harhauttamaan mieltä pois oikeasti tärkeistä pohdinnoista, kuten vaikka siitä, että tällainen maailmanjärjestys olisi ylipäätään mahdollinen. Mutta tahdon teidän kaikkien tietävän, että jos olettekin vain mielikuvitusta ja ilmaa, niin tästä koko maailmasta on tullut minulle varsin mieluinen maailma, vaikka se onkin täynnä kaikkea ihan vitun "fucked uppia" paskaa.

Nyt kun tähän filosofiaan päästiin, mä tahtoisin tuoda ilmi sen, että vaikka en tahdo, en pääse irti siitä ajatuksesta, että maailma on jotenkin deterministinen. Vaikka mä tiedän, että se ei ole, ja kaikki täällä perustuu pelkälle kaoottiselle heilumiselle ja vahinkolaukauksille ja geenilotoille, joku osa minun päästäni pyrkii aina asettamaan kaikelle jälkeen päin ennalta määrättyjä kursseja. Esimerkiksi se, että mun vanhempien täytyi tehdä tietyt jutut, jotta en tekisi niitä itse, ja niiden täytyi tehdä minut, että olisin tekemättä niitä juttuja. Ja vaikkapa meidän setä alkoi kuunnella heviä, että me alettaisiin kuunnella sitä Eetun kanssa, ja ajan myötä se johtaisi vahinkojen kautta siihen että soitettaisiin tässä paskassa tusinagrindibändissämme, joka sitten ajan kanssa johtaa johonkin muuhun, ehkä joku vihainen nuori mies joskus näkee meidät livenä jonain hiljaisena tiistaina jossain, ja päättää perustaa paremman bändin, ja perustaa uuden Metallican vastavetona tälle. Tai ehkä mun pitää pyöräyttää maailmaan lapsi, joka tekee sitten jotain mihin mä en ikinä pystynyt, ja mun merkitys olikin vain se. Aika näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti