lauantai 7. toukokuuta 2011

Vihasta Tinttiin.



Tintti, tuo sarjakuvamaailman Mikki Hiiri, yliavulias kyrpä joka on tunkemassa nenäänsä aina joka vitun paikkaan, vaikka kukaan ei hänen apuaan pyytäisikään. Omat henkilökohtaiset antipatiat tätä paskapäätä kohtaan juontavat juurensa, minnekäs muuallekaan, kuin Freudin ja seuraajiensa märkien unien kohteeseen: Varhaislapsuuteen. Minulla on serkku, josta kasvoin tietyllä tapaa erilleen jo hyvin nuorella iällä, ja äitimme yrittivät saada meistä parhaita kavereita vähän väkisin. Surullista toki, ettei meistä parhaita kavereita tullut, ja taisinpa olla joskus vähän julmakin, mikä nyt jälkeenpäin vähän kaivelee, mutta en vain voinut olla sellaisen ihmisen ystävä, joka piti Tintistä.

Siis aivan tosissaan, kaikista maailman sarjakuvasankareista, mukaan lukien Batmanit ja Ryhmä-Xt ja muut, miten nynny pitää olla jos valitsee suosikikseen Tintin? Hahmo itsessään on ärsyttävä kylähullu, joka ratkaisee ongelmat puhumalla sen sijaan, että antaisi Batarangien viuhua ja estäisi rikollisia tekemästä rikoksia. Ainut kova jätkä koko porukassa oli Kapteeni Haddock, jonka olisi pitänyt saada ihan oma sarja, jossa se saa mättää vapareita Tinttiin niin kauan, kuin kunto kestää.

Miksikö jaksan raivota jollekin sarjakuvahahmolle, joka ei osaa puolustautua, ja sen lisäksi tarjoaisi ehkä jopa mahdollisuuden syvällisempäänkin maailmaan, kuin arkkityyppiset sarjakuvasankarit mesoavine sidekickeineen? Kaksi syytä. Ensimmäinen, syvällisempi on se, että sarjakuvien kuuluu ampua yli. Niiden kuuluu olla arkkityyppisiä ja liioiteltuja, koska tylsää paskaa löytyy omastakin elämästä riittävästi. Samasta syystä mä en pelaa urheilupelejä tai jotain vitun SIMSejä xboxilla. Jos tahtoisin luistella, menisin jääkendoamaan (tuo on Nistikon Eetun tavaramerkki, patent pending. Joudun kai maksamaan sille jotain vitun Teostoa tuon käytöstä, tai gramexeja jos joku taho päättää joskus julkaista nämä mun tekstit äänikirjana. Vinkvink vaan.), jos tahdon katsoa kun ruoho kasvaa, menen sinne, missä se ruoho kasvaa. Pelatessani ja lukiessani sarjakuvia, tahdon nähdä lentäviä ihmisiä ja muuta epätodellista.

Toinen syy on se, että vanhoja vihkoja selatessani törmäilin vanhoihin sarjakuviin, joiden seassa oli Hintin Ihmeelliset Seikkailut. Sen idea lähti ehkä maailman parhaasta nettisarjakuvasta Garfield -Garfield, jossa kaikista Karvisista on poistettu Karvinen, ja Esko vaan sekoilee yksinään kämpässään. Päätin tehdä Tintin, jossa se ei saa mitään respektiä missään välissä. Tämän lisäksi oli joku sarjakuva, jossa Tintti ja Milo juoksivat jossain kierreportaissa kiveä karkuun, ja Milo jäi sen alle, Tintin dramaattinen hyppy ei ihan riittänyt ja se putosi monttuun joka oli täynnä piikkejä. Näiden lisäksi löytyi aika paljonkin kaikkia sarjakuvia, joita voisin tänään lisäillä tänne.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti