torstai 12. toukokuuta 2011

Torvi, 11.5.




Eilinen oli taas vaihteeksi kaikin puolin ihan vitun hyvä ilta. Päivällä en ennen töihin lähtöä tajunnut syödä mitään, mikä sitten kostautui kun en kerennyt syödä koko päivänä yhtään mitään. Töiden jälkeen poljin postiin hakemaan sinne tulleen kitarani, hauska ja suhteellisen vammaisen näköinen matkakapula. Mutta soi vitun hyvin ja soundissa löytyy syvyyttä ja valinnanvaraa paremmin kuin tuossa mun "oikeassa" sähkökitarassa! Se on kaikkein hämmentävintä. Se siis näyttää tältä:
Kun hikoilin takaisin kotiin, soitin saman tien Eetulle, että mikä on kuvio Torven päässä. Kiire ja hätä, kuulema, autot pimahtelee, rummut eivät ole paikalla ja aikataulusta ollaan jäljessä, kuten tavallista. Kävelin paikalle ja kuulin että etulampusta oli polttimo palanut, haettiin Tompan kanssa sellainen Launeelta, takaisin tullessa ajattelin käydä grilliltä, mutta se olikin sitten suljettu koko eilisen. En kehdannut karata syömäänkään ennen kuin soundcheckit olisi hoidettu. Meidän jälkeen checkin teki Profane Omen, ja piti odottaa senkin yli, kun oltiin menossa Sheriffin kanssa syömään pizza puoliksi, ja kerkesin takaisin lippuja myymään nipin napin ennen yhdeksää. Vähän jänskätti, että tuleeko ketään, ja aiheutuuko eurolla nousseesta lipunhinnasta rutinaa. Nohto johtui yleisestä hämmennyksestä, unohdin Jartulle ilmoittaa lipunhintaa, ja se oli laittanut nettiin neljä euroa, mulla oli julisteissa kaksi, ja Eetu oli laittanut Facebookkiin ilmaisen, eli kompromissihintana päädyttiin siihen, että 3 eurolla saataisiin sitten kulut katettua.

Profane Omen aloitti kympiltä, ja kyllä sitä kuunnellessa tuli ihan vitun hyvä fiilis. Olikin kulunut ihan vitun pitkä aika siitä kun on nähnyt ne livenä, ja vaikka lipunmyynti verottikin keskittymistä, niin silti tuli hyvä mieli. Ja Seroffin Kyuss-bassotteluhommat toi itselle ainakin hyvän fiiliksen myös. Hyvin tuntuu sopivan porukkaan, onnea siitä. Huomasi, että tieto Profane Omenista ei ollut saavuttanut kaikkia (lue: Torvessa pystyi hengittämään), ja osa porukkaa lähti heti niitten jälkeen, mutta silti oli myös ihan mukava huomata, että kun lopetin lipunmyynnin niitten jälkeen, niin senkin jälkeen on tullut vielä yli 30 ihmistä sisään. Edes. Se on Torvessakin jo aika iso porukka.

Oma keikka meni juuri niin hyvin, kuin hatusta vedetyllä setillä voi kännisen Eetun kanssa soittaa. Oikein pisti miettimään nyt tässä Casketin keikkaa kuunnellessa, että voisiko sitä joskus itsekin kuulostaa näin hyvältä, jos Eetu olisi edes ihan vähän vähemmän kännissä. Koska ei sillä tuo koordinaatio nyt kuitenkaan pelitä ihan samalla tavalla, ja ryssihän se aika monessa biisissä muutenkin. Itsellä on kaikki sormet jotenkin päin paskana, rystyset auki ja aika hakattu olo. Keikka oli mukava. Juuri sellainen kotoisan Torven oloinen, että kaikki huutaa päällekäin yleisöstä, mutta siltikään eivät huudelleet biisejä. Koska nykyäänhän meillä on sellanen vitun jukeboxi meininki, että soitetaan mitä vaan satutaan pyytämään, kun ei settilistoja tehdä. Se on mun mielestä paljon hauskempaa näin, koska keikat saa lopettaakin silloin kun hyvältä tuntuu. Saa soittaa minkä verran tahtoo ja mitä biisejä kokee tilanteeseen sopivan. Toisaalta myös aika monta biisiä sitten unohtuukin aina. Mutta periaatteessa kaikki ovet on auki.

Bobeilla oli yhtä kova meno kuin molemmilla aikaisemmillakin kerroilla, siitä tulee niin hyvälle tuulelle ettei voi mitään. Hyviä biisejä täynnä hyviä koukkuja ja sellainen sopivan trallalallalaa-meininki päällä. Voisin jopa alentua käyttämään niinkin primitiivistä ilmausta, kuin ":D". Jotenkin mä koen ne myös Cut To Fitin ja Psykiksen eräänlaisena veljespändinä, että asiat pyritään tekemään huolellisesti, mutta simppelisti, keikalle voidaan lähteä vaikka millä setupeilla ja ilman suurempaa hajua bensarahasta, jotenkin vaan hommat toimii.

Casketin keikan olen kuunnellut tässä jo sen kolme-neljä kertaa läpi, siihen bändiin Pyry sopii bassoa soittamaan paremmin kuin puukko sukulaismannen kylkeen. Niin ja tietysti meikäläisen menneisyyssympatiat sykkii aina tuolle itsestään ulos kasvaneelle Jaskalle, joka on edelleenkin aika kova lätkyttelemään noita rumpuloita. Onneksi se aika on ohi, kun Jaakko soitti rumpuja joka vitun bändissä, koska nyt se tekee sitä vähemmän ja laatu on taas aika paljon parempaa. Kova jätkä se on. Ainut miinus koko bändissä on se, että Rutasella ei enää ole hiuksia. Normaalisti mua ei kiinnosta tällaiset asiat hevon vittua, mutta toi sen hämmentävä pehko oli vittu silkkaa noituutta, ei sitä mikään muukaan sana kuvaa!


Ilta meni lopulta niin hyvin, että siitä jäi ihan rahaa käteenkin, mikä vähän ahdisti itseäni, kun en ole tottunut siihen, että keikoista pääsee omilleen. Laitoin ne sitten vaan kiireesti bändikassaan ja koitan olla ajattelematta niitä sen enempää. Työtkin on takana, huomenna ei ennen kolmea mitään, joten voin keskittyä soittelemaan kitaraani. Jeejee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti