maanantai 9. toukokuuta 2011

Vastuun pakoilua Pikku-Amerikassa.

Olen tässä viimeisten viikkojen aikana kuullut poliitikkojen (etenkin Kokoomus, ja ennen vaaleja kovaan ääneen myös Keskusta) puhuvan vastuusta enemmän kuin koskaan. Suomalaisten poliitikkojen täytyy kantaa vastuu omista teoistaan, ja suomalaisten täytyy kantaa kansainvälinen vastuu auttajana ja rauhan rakentajana. No, Kiviniemen kovat puheet vastuusta YLEn viimeisessä suuressa Sample-maratonissa, ylimielisen kuikuilun saattelemana, ovat varmasti karisseet lattialle kuin kasa kuivuneita auringonkukkia, sellaisia joita tuollaiset kepulakieliset poliitikot keräilevät talteen ihan vaan, että voivat katsoa miten ne kuivuvat hengiltä. Sitten ne hierovat käsiään yhteen ja nauravat, ja menevät viilailemaan sarvensa piiloon. No ei, tuo taisikin olla Kokoomuksen aamurutiini.

Siltikin on jotenkin niin hauskaa katsoa, miten sitä vastuuta nyt pakoillaan. Se, että kansa on antanut sinulle epäluottamuslauseensa, ei todellakaan vapauta sinua vastuusta. Päinvastoin, se velvoittaisi sinut vastaamaan niistä tekemisistäsi, joilla olet epäluottamuksesi ansainnut. Etenkin kun olet ollut sitten jatkuvasti mukana toitottamassa siitä vastuusta, ja nurisemassa siitä miten muut pakoilevat sitä. Kiviniemen kiireet ovat paitsi tapa pakoilla vastuuta, myös tämän meidän edustuksellisen byrokratiamme halventamista ja polkemista. Osoitetaan, että sillä byrokratialla ja parilla tekaistulla kiireellä päästään pois siitä tehtävästä, joka sinulle sen VASTUUN kantamisen seurauksena kuuluisi. Hoitaisit nyt edes yhden asian kunnolla, etkä antaisi internetin korppikotkille taas yhtä raatoa, josta he kyllä kiittelevät vielä pitkään. Ainakin siihen asti, kun tulee jotakin uutta nirsittävää.

Vastuu itsessään on poliitikkojen rakastama asia, niin kauan kun se pysyy paperilla ja vaaliohjelmissa. On helppo sanoa, että voit valita ölisevien kylähullujen, tai meidän vastuuntuntoisten porvareitten, yhteiskunnan ja moraalin vartijoitten väliltä. He kyllä auttavat sinua kuluttamaan verorahasi, ja pitävät huolen että maksat niitä. Se on yhteisen vastuun kantamista. Että jokainen meistä maksaa veronsa. Tietysti, jos olet vaikkapa sellaisen firman johdossa, jossa saat maksaa itsellesi järjettömiä vuosibonuksia ja vielä viittä muuta etuutta, on vain oikein että niistä ei koidu ylimääräisiä ongelmia, tai sitä "vastuuta" noita heikommassa asemassa olevia kohtaan. Suomihan on Pikku-Amerikka, ja sinä olet SELF-MADE MAN. Kaikkien kuuluisi pyrkiä sinun asemaasi, kaikkihan tahtovat olla sinä. Olet jo olemassa olollasi kantanut vastuusi, antanut ihmisille mallin täydellisestä tuhkimotarinasta, tai vaan perinyt rahasi isiltäsi, jotka taistelivat tämän maan puolesta. Olet huipulla, olet täydellinen.

Tästä pääsemmekin Kokoomus-vetoisen politiikan perimmäiseen vikaan: sille vastakkainasettelu on enemmän kuin todellinen. Se on elinehto. Se on Amerikan malli, kapitalismin synnyttämä yksityistämisen, vapaan markkinatalouden ja selviytymistaistelun malli. Se on olemassa vastavoimiensa määrittämisen kautta, koska sen perimmäinen tehtävä on aina ollut "olla parempaa kuin sosialismi." Niin kauan kuin ajattelu pyörii näissä mustavalkoisissa malleissa, jossa kapitalismin ja yksityistämisen vaihtoehtona on vain se sosialismi, ei voida saada aikaan mitään tasapainoista. Se on käytännössä kasa rikkaita puhumassa köyhien asioista, ilman perspektiiviä siihen, mitä on elää viidellä sadalla eurolla kuussa. Eipä SDP ole punaisessa raivossaan juurikaan parempi, vaikka Urpilainen on suhteellisen tiukkaa työtä tehnytkin kynyttäessään Kataista. Stubbilla voisi olla potentiaalia saada ainakin osa porukkaa kuuntelemaan jonkinlaista älyllistä puhetta, kunhan se nyt malttaisi lopettaa sen ympäriinsä juoksemisen ja vouhottamisen hetkeksi. Nykyisistä Kokoomuslaisista se on kyllä sentään solidaarisin ja empaattisin, mutta siltikin sillä olisi vielä vähän nähtävää siitä, mitä täällä oikeasti tapahtuu sen sijaan että ajaisi meidät vaan rytinällä EUn ytimeen ja North American Terrorist Organisationiin ja minne vielä vaan keksiikään.

Siinä mielessä Perussuomalaisten eduskuntaan pääsy oli aika kutkuttava homma, että on hauska katsoa miten ne laittavat pakat sekaisin. Toivottavasti se poikii sitten edes jotain hyvää, kun siihen kerta on menty. Ovathan ne jo vähän kääntäneet takkia Portugalin kanssa, mutta niin ovat kansalaisetkin, joten mikäpä siinä sitten

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti