Taas jotensakin helvetin mielenkiintoinen levyosto, jota en aluksi noteerannut suuremmin. Nick Caven Let Love In-levy, jonka ostin ihan suoraan pelkästään Red Right Hand biisin takia. Kuuntelin sen ensimmäisen kerran läpi ja siitä jäi kuva levystä, joka on tehty ihan vitun huumepäissään, eli puolet kappaleista on päälle hyökkäävää huhuilua, ja toinen puoli on kokkelilaskuissa sävellettyä hajoiluballadia. Eli aika tuttua Nick Cave kaavaa tuntuisi toistavan, koska näin ollen virallisesti molemmat "paskana" ostamani levyt ovat olleet Nick Cavea. Ja jos tämä kaava toistuu myös tämän toisen levyn kohdalla (jolloin oikeastaan voidaan alkaa puhua minkäänlaisesta kaavasta ylipäätään) odotettavissa on vitun hyvä levy. Ensimmäinen näistä Cave levyistä oli Your Funeral...My Trial, joka tuntui aluksi vain Tom Waitsin matkimiselta, mutta sai aivan uuden merkityksen ja kontekstin kun luin Nick Caven vitun ahdistavan esikoiskirjan Kun Aasintamma Näki Herran Enkelin. En tiedä muuten teistä, mutta tykkään kirjoittaa suomenkielisetkin nimet noin englantilaisittain, koska se tuo niihin jotain fiilistä, ja jotenkin korottaa ne normaalin asian yläpuolelle.
Tuo kirja oli helvetin hyvä, mutta lukemisena niin raskas, että vaikka luin sitä joka päivä niin paljon kuin mahdollista, meni sen lukemiseen kaksi kuukautta. Se vaan vyöryy päälle masentavana, raamatullisena suona. Siltikin se on yksi vaikuttavimmista kirjoista, joiden läpi olen jaksanut rämpiä. Suosittelen kaikille, jotka tahtovat oikeasti taistella. Sen lukemisesta pitäisi antaa joku vitun mestaruusvyö, koska on se aika ultimate fightingia.
Muusikoiden kirjoittamat kirjat on aina jollakin tavalla vaikuttavampia ja merkittävämpiä itselle. Ei mitkään elämäkerratkaan suoranaisesti, etenkään huume-ristiinnussimiskertomukset, vaan sellaiset joissa se luovuus ja mielikuvitus pääsee vapaasti valloilleen. Tai joo, elämäkerrat, jos sillä käsitetään sellainen niinkuin Tom Waitsin Innocent When You Dream, johon on vaan kerätty haastatteluja eri aikakausilta, eli mies itse kertoo koko uransa sen edetessä. Sellainen toimii ihan eri tavalla. Tottakai otin asian puheeksi, koska postissa tuli tänään Peter Dolvingin Sieg Heil Svensson, ja mun aikomus on lukea se ruotsiksi ennen kuin kääntävät sen suomeksi. Lukiossa kirjoitin ruotsista B:n mutta se oli ennemmin paskojen opettajien vika. En kyllä ymmärrä sitäkään, kai se nyt ruotsi tuntuu pakkoruotsilta, kun sitä kieltä opettamaan valitaan vain pahimmat mulkut. Se olisi huomattavasti motivoivampaa, jos sulle ei vittuiltaisi heti ensimmäisestä tunnista alkaen.
Nyt kun puhutaan musiikista ja kirjoista, niin mä haluaisin Cut To Fitin kanssa joskus toteuttaa sen sellaisen hukkakäytetyn formaatin, jossa on kirja ja levy, mutta tekisin sen kyllä paljon paremmin, kuin mitä nämä sakaran bändit ovat sitä käyttäneet. Joku levyn henkeen sopiva novelli ja kuvitus, lyriikat mukaan ja levyn kannet vaan täyteen kuvia. Sitten joskus, kun siihen on rahaa. Some day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti