sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Hyvää Halosesta. ja grindcorea.

Sanoisin, että Tarja Halonen on presidenttinä yksi parhaita mahdollisia, joita Suomessa on ollut, ikäväksemme siltä vaan on oikeastaan otettu valta kaikilla niillä toimialueilla, joissa se voisi oikeasti näyttää kyntensä. Sittenpä sen tehäväksi jää lähinnä tarkkailla poliittista ilmapiiriä ja antaa pientä noottia, mikä on mielestäni myös omalla tavallaan ihan hyvä juttu. Etenkin, jos joku vielä kuuntelisi. Se on vähän niinkuin tämä meikäläisen homma. Kamalasti olis asiaa, mahdollisia ehdotuksia ja teorioita siitä, miten maailmassa voitaisiin elää jonkinasteisessa harmoniassa ja rauhassa, mutta ketään ei oikeastaan kiinnosta kuunnella. Ergo, voisin yhtä hyvin olla presidentti ja en silti muuttuisi yhtään sen kiinnostavammaksi.

Mielestäni presidentin valtaa tulisi ihan oikeasti lisätä. Jos sellainen on, ja jos sellainen on demokraattisesti valittu maata edustamaan ja jollain tapaa johtamaan, tulisi sen valtaa lisätä. Toisaalta kun tiedän että seuraava saattaa hyvinkin olla näistä meidän hallituspuolueista, pelottaisi se lisäys tässä vaiheessa. Mutta saattepa huomata, että jos se on tulossa Kokoomuksesta, valtaa luultavasti lisätään juuri ennen kuin on äänestyksen aika. Juuri näinhän tässä on hoidettu kaikki muutkin asiat ihan koko ajan. Pienellä pyörittelyllä juuri niitten demokraattisten osuuksien ulkopuolella. Viimeisimpänä tämä Portugali.

Eniten suututtaa tasavallan presidentin voimattomuus eduskunnan edessä. Jos eduskunnassa valmisteltaisiin joku "neekerit vittuun mun Suomesta!"-laki, niin humanistipresidenttimmekin voi kumota sen tasan kerran, ja toisella kerralla se on sitten pakko antaa mennä läpi. Siihen ei mahda presidenttikään mitään, eikä siitä tarvitse käytännössä muuttaa yhtään mitään. Mä silloin joskus kysyin yhteiskuntaopin opettajalta yläasteella, että mikäs vitun järki tässä on. Sain taas vain ja ainoastaan yhden "No se nyt vaan menee niin" lisää. Niitä mulle kertyikin noitten tuntien aikana sellainen märää, että jos sen saisi pilkottua sapuskaksi, ei Afrikassa kuolisi yksikään lapsi nälkään vieläkään.

Sitten muihin vitutuksiin. Aamulla heräsin kahdeltatoista, ja mua vitutti aika paljon kun ei saanut kyytiä mistään. Edellisiltaan asti olin ollut varma että meillä on kyyti, ja kaikki on kunnossa. Aamulla aloin heti soitella kyytiä. Soitin kolmelletoista (13) autolliselle ihmiselle, ja kukaan ei voinut lähteä tai lainata edes autoa. Sitten yhtäkkiä luottopakki Pyry saikin auton alleen ja lähti heti ajelemaan. Se pelasti meidät jo tuossa vuosi sitten soittelemalla rumpuloita Glorian keikalla, mikä oli vitun jees. Ihan kuten tämäkin tänään. En osaa sanoa muuta. Mikään muu sana ei riitä kuvaamaan sitä hymyä joka mun kasvoille levisi kun Pyry kirjoitti että "lähetääs menee sit :) ". Saman tien treenikselle ja kamat kasaan ja lähtö. Matkalla saadaan kuulla että järjestäjällä on infot sekaisin ja soitetaanki heti kun vaan päästään perille. Joo, sopii meille, kun löydetään sinne. Perillä selvisi että olipa siellä kaikki muukin ihan vitun sekaisin. Mutta kaikkinensa sopivan rento meno, vaikka huumeita ja käyttäjiä oli kokoontunut yhteen enemmän kuin varmaan... No.. Meidän viimeisimmän Tampereen keikan jälkeen. Eipä kuitenkaan soitettu heti, juuri aloitti joku räppiporukka ja ne soittelivat tunnin, sitten oli meidän vuoro soitella vajaa vartti siinä, näytti suunnilleen tältä:


Ja oli muuten ihan saatanan kivaa! Saatiin soittaa encorekin, Insect Warfaren Enslaved By Machinery. Ei voinut kun hymyillä keikan jälkeen pitemmän aikaa. Rotten Soundkin soitti siellä, ja se oli ihan vitun kova. Yleensä kun sitä näkee festareilla, niin siellä meinaa meiningit mennä turhankin proksi. Tuolla ei soundien kannalta ollut mitään ylimääräistä, ja siksi sekin ehkä kuulosti äkäisemmältä taas. Vähän niitten jälkeen lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Pysähdyttiin syömään ja tankkaamaan, ja oli ehkä yksi parhaita makkarakoreja, jonka olen elämässäni eteen saanut. Mausteita oli juuri sopivasti kaikessa. Ja oli hyvää. Kotiin tullessa keskusteltiin Viikatteen ylivertaisuudesta autoilumusiikkina, ja sitten kuunneltiinkin Viikatetta loppumatkasta. Se vaan toimii tien päällä jostain syystä niin vitun hyvin. En tiedä mikä siinä on, mutta Vilikin sanoi että paluu matka Torniosta himaan muutti sen käsityksen koko yhtyeestä, ja onhan se nyt ihan vitun kova. Nyt muut menivät Torveen vielä katselemaan Last Laughia, mä jäin näemmä kirjoittamaan jotain turhaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti