tiistai 31. toukokuuta 2011

Huomioita

1. Nuorilla on sisäinen tarve rakentaa auktoriteetteja, jotta he voisivat yrittää rikkoa ne. Tämä sisäsyntyinen tarve kokea kuuluvansa vähemmistöön ja altavastaajaksi sitten ohjailee nuorten käyttäytymistä mm. tarkkojen genre- ja alakulttuurijakojen muodostamisessa ja valitsemisessa, käyttäytymisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Alkaen helpoimmasta päästä, lapsi tietää tarvitsevansa vanhempiensa rajoja, koska silloin hänen nuoruuden angstinsa ja kapinan tarpeensa saa sen oikeutuksen, jonka perusteella uusi sukupolvi ottaa ajan myötä vanhemman paikan. Eiji Yoshikawa kirjoitti Musashiinsa vanhan japanialaisen viisauden: "On helppo voittaa mestarinsa, mutta mahdoton estää seuraajansa voittamasta." Jos vanhempien asettamat rajat puuttuvat, nuori ei saa hakemaansa tyydytystä niiden rikkomisesta, ja alkaa voida henkisesti pahoin. Kyse ei siis ole niinkään lapsen kurittamisesta ja rankaisemisesta, vaan siitä että annetaan nuorille rajat, joita rikkomalla he saavat elää sen kapinallisen nuoruutensa, josta he sitten kasvavat siihen aikuisuuteensa, tajuavat homman jujun ja antavat omille lapsilleen samaiset rajat, luultavasti eri painotuksin, koska surullinen tosiasia on, että monet lapset näkevät vanhemmistaan sen, mitä eivät itse halua olla.

2. Koululuokkien eteneminen asteittain pohjaa osaltaan juurikin tähän. Paitsi vanhempiaan, lapset kunnioittavat ja pelkäävät myös vanhempia lapsia, koska he tietävät asioita, jotka tuossa iässä tuntuvat merkittäviltä. Pikkuhiljaa kasvaessaan ja luokkia kivutessaan nuoret huomaavat vuosi kerrallaan, että vittu, eihän ne kutoset olekaan niin kovia jätkiä, kun itse olen nyt tässä ja en tiedäkään mitään, mutta silti nuo pienemmät pitävät jossakin korkeassa asemassa. Tämä sama oppimisen ja tietämättömyytensä tajuamisen kaari jatkuu läpi ihmiselämän aika muuttumattomana. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista, joita meidän koulujärjestelmämme voi ihmiselle opettaa. Joiltakin se saattaa tosin mennä ohi.

3. Puoli vuotta kattilassa parvekkeella muhinut kinkkurasva säilyttää hyytelömäisen rakenteensa tupakan tuhkasta ja pizzan jämistä huolimatta. Irtoaa kattilasta suhteellisen helposti, mutta haisee aika vitun hirveälle. Niin myös sormeni nyt.

4. Ammattimaista tai ei, huomaan selkeästi oman mielenkiintoni ohjaa työtäni. Jos nuorten kanssa tulee toimeen, he jaksavat ajatella ja kuunnella, minullakin voi olla jotain annettavaa. Jos he ovat pimppi ja mopot-tyyppejä, ei minulla ole heillekään kauheasti annettavaa, koska näillä kahdella osa-alueella koen yleissivistykseni täysin riittämättömäksi minkäänlaisten elämänohjeitten jakamisen kannalta. Aika monet nuoret sanoivat kirjaston nuorten tilan parannusehdotuksia kysellessä, että kirjat voisi viedä pois. Miksi? Ehkä ne voisi vaihtaa johonkin oikeasti mielenkiintoisempaan, Fight Clubit ja Vonnegutit nuorten osastolle niin johan alkaa maistua, ketään mikään vitun susikoira roi innosta lukemaan.. Nuorten aliarviointia sanon minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti