lauantai 21. toukokuuta 2011

grindiä ja pörinää kuuluu tähän päivään

Katselen tässä jotain grindcore/meteli-dokkaria internetistä, ja tässä huomaa aika nopeasti amerikkalaisen ja eurooppalaisen mielenlaadun eron. Siinä missä Napalm Deathin jannut rennosti selittävät vähän mistä sattuu ja esittelevät tatuointejaan, puhuvat tekemisistään vähän ehkä alentuvasti ottaen huomioon myöhemmän vaikutuksen metelimusiikkiin, jenkkiläinen Nocturnus, joka mun korvaan kyllä kuulosti aika paskalta, selittelee miten he ovat varmasti avanneet uusia ovia musiikin tekemiselle ja toimineet pioneereina koskettimille hevibändissä. Lisäksi jätkät leuhkivat sillä että lyriikoissa ei ole mitään vitun järkeä, että lauletaan asioista jotka eivät ole liian lähellä ihmisten elämää, etteivät ne saa vaikutteita. Kyseessä on siis aikalaisdokkari, jostain ysärin alusta tämä selkeästi on kun soitellaan Paradise Lostia ja Entombedia kanssa jossain välissä biisilistan mukaan. Hyvää kamaa kyllä, suosittelen katsastelemaan jos on liikaa aikaa ja kiinnostusta tuota yhdeksänkymmentäluvun alkupään metelöintiä kohtaan. Laitanpa linkinkin:
http://www.youtube.com/watch?v=R4mNmw2Azeo

Koko päivän olen kuunnellut Kyussta ja fiilistellyt sitä, että mulla on tuolla treeniksellä Big Muff-pedaali täydessä pörinävalmiudessa. Nyt tarvitaan vain soittokavereita, mikä onkin osoittautunut näinkin epäsosiaaliselle kaverille yllättävän hankalaksi hommaksi. Santeri lupasi tulla parin viikon päästä soittelemaan mun kanssa, mutta mielellään sitä jotakin sellaista stonerin ja sludgen sekaista pörinää nauhoittelisi jo ennen sitä. Jos joku haluaa tulla mun kanssa soittelemaan, niin hihkaiskaa. Rumpalikin riittäisi, voisi ihan vittuillessaan ottaa kaikki muut pellit setistä pois, paitsi riden ja ehkä yhden crashin, muuten soittelisi vaan tomeihin koko ajan. Vähän rakentaisi uudelleen sitä soundimaailmaa, rikkoisi niitä normeja mitä kaikki olettaa musiikista löytyvän. Se olisi kivaa.

Eilen soitettiin Domissa Helsingissä, mikä oli vähän hämmentävää, koska saatiin kuulla keikasta vaan hyvää, vaikka se tuntui itsestä menevän ihan munilleen. Syytän tästä savukoneita. Jos voitaisiin katsoa hidastusta eiliseltä, voitaisiin todeta, että savukone tuuttasi lavalle lisää paskaa aina juuri niinä hetkinä, kun me soitettiin päin vittua. Olen tästä aivan varma. Selkeästi kitaristimme lihakset eivät saaneet riittävästi happea kriittisellä hetkellä, ja näin ollen "kuivahtaneet" lihakset toimivat eri tavalla, kun oli odotettu, mikä aiheutti yksinkertaiselle kitaristillemme tilapäisen hämmennystilan ja tätä kautta heitti koko yhtyeemme tasapainosta... Tai sitten se vaan oikeasti soittaa paremmin kännissä. Ehkä, ehkä ei, itse se tuntuu olevan ihan varma että joo. Mutta se myös väittää aina, että osaisi varmasti ajaa autoa kännissä. Onneksi kukaan ei ole antanut sen koittaa, koska jos et osaa ajaa autoa selvinpäinkään, et osaa aja sitä kyllä kännissäkään.

Huomenna soitettaisiin sitten Turussa, Runosmäen nuokulla. Edelliset kaksi keikkaa sinne suunnalle ovat olleet ihan vitun hyviä kokemuksia, joten aika innolla odotan tätäkin. Siellä on ollut rento meininki ja kivaa kaikin puolin. Jos satut olemaan jossakin siinä hollilla, tule ihmeessä ihmettelemään, kun heilutaan siellä. Odotukset huomisen suhteen on kovemmat, etenkin kun tuo Helsinki meni omasta mielestä vituiksi. Sai siellä sentään ruokaa Eerikin pippurista, mikä oli vitun jees.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti