torstai 10. helmikuuta 2011

Vuohia tuijottelevat okkultistit.

Katsoin juuri vähän aikaa sitten warettamani elokuvan Miehet, jotka tuijottavat vuohia. Ei, tyhmästä pilkkua nussivasta nimestään huolimatta se ei onneksi ole jotain Stieg Larssonin jäykistelyä, jotka on ihan jo noilla rasittavilla nimillään ajaneet mut vaikutuspiirinsä ja yksinkertaisen kiinnostustasonsa ulottumattomiin. Tämä sen sijaan oli hyvinkin mielenkiintoinen ja inspiroiva pätkä. Lyhykäisyydessään siinä toimittaja törmää 60-luvulla perustetun jenkkiarmeijan psykologiseen ja astraalitason sodankäyntiin perustuneen erikoisyksikön jäänteisiin ja tavallaan kertoo tuon porukan tarinan. Olen törmäillyt näihin 60-luvun CIAn mielenhallintakokeisiin ja hippien okkultismiin ja new age hässäköihin jo ihan näitten harrasteitteni puolesta jo aiemmin useasti, joten tämä sitten mukavalla tavalla vielä syvensi ymmärrystä ja yhdisteli viivoja näitten pisteitten välillä. Ihan sama onko kaikki faktaa vai ei, koska se yhdisti nimenomaan näitten asiayhteyksien välillä olevat pisteet.

Okkultismi on asia, joka mua ei kiinnosta siinä mielessä, kuin miten se kiinnostaa kaikkia black metal jässiköitä täällä pohjolassa. Täällä se on olemassa lähinnä kirjaimellisena ja täysin keksittynä pajarista "flippailuna" lääkkeitten sekakäyttönä, ja tietysti siinä että muistetaan laulaa saatanasta. Käytännössä okkultismi kiinnostaa mua ihmismielen ilmiönä, ja mahdollisen inhimmillisen kapasiteetin lisäämisenä. Monestihan ne ovat maailman viisaat tuhlanneet aikaansa siihen, että tarkastellaan voisiko ihmisten ajatuksia lukea ja viestiä telepaattisesti, ja ajatusten luku aivokäyriä seuraamalla on jo mahdollista, vaikkakaan ei tarkkaa, koska se toimii ihan yhtä hyvin kuin valheenpaljastuskokeetkin. Se mittaa reaktiota kehossa ja veren virtausta aivoissa, ja sen voi tulkita miten vain tahtoo. Siltikin joissain kokeissa on osoitettu, että ihmisellä on kyky aistia tulevia tapahtumia intuitiivisesti. Se on mielenkiintoista. Se on kiehtovaa. Se on helvetin siistiä!

En sen tarkemmin osaa sanoa, mitä mä lopultakaan olen kaikesta tuollaisesta yliluonnollisesta mieltä, koska mä olen nähnyt ja kuullut elämäni aikana paljon tarinoita ja tapahtumia, mutta en varsinaisesti kokenut yhtään mitään. Ja juurikin siitä syystä mä en aio lyödä mitään varmaksi. Mä en käytännössä usko, että ihminen jäisi vaikkapa kuolemansa jälkeen tietoiseksi olennoksi kummittelemaan. Toisaalta mä uskon, että siitä voi jäädä sellainen sähkömagneettinen purkaus, ikään kuin televisiosta jos sen sammuttaa yllättäen kesken kaiken, ja kuva jää ruutuun vielä hetkeksi.

Ajatusten luku on samanlaista harmaata aluetta. Mä voin suoraan sanoa, että minun, ja veljeni Eetun välillä telepatia on totisinta totta. Sen huomasi viimeistään viime perjantaina kun ajettiin keikalle Karjaalle. Kaksi kertaa ajomatkan aikana, ilman mitään ennakoitua sopimusta ja ajatusta reagoitiin tilanteeseen täsmälleen samalla tavalla. Molemmissa tapauksissa taidettiin hihkaista jotain, ensin simppeli "jeeeeee", mutta täsmälleen samalla sävelkorkeudella ja pienellä nostolla. Toisella kerralla sanottiin joku sanakin samaan aikaan samalla äänellä. Tätä tapahtuu joka päivä, ja se on siis tietynlainen yhteys meidän välillä. Kukaan kysyy mitään, me vastataan samaan aikaan. Silti en väitä tätä yliluonnolliseksi, vaan 20 vuoden tauttoman läsnäolon luomaksi alitajuiseksi käyttäytymismallin hahmottamiseksi, siksi, että me vaan tunnetaan toisemme paremmin kuin suurin osa aviopareista, ja että meidän nupit on väännetty suunnilleen yhtä paljon kaakkoon. Noin niin kuin lyhykäisyydessään.

Kaikki tällainen paska toki kiinnostaa mua aika paljon, mutta mä en pidä sitä kaikkein olennaisimpana ja tärkeimpänä pohdiskelun aiheena tällä henkisellä työpöydälläni. Avaruus ajaa ohi. Ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen ja psykologia, filosofia ja maailmankaikkeuden olemus ajavat mulla okkultismin ja yliluonnollisen ohi. Se on kuitenkin sellaisia asioita, joihin saa vastauksen aikanaan, ja jos olen kummituksistakin väärässä, olen vain ja ainoastaan onnellinen, ja lupaan kummitella teille kaikille ihan vitusti. Ette nuku yhtään yötä kusematta housuunne, jos mä joskus kuolen. Se ei tosin ole aikomuksena. Olenhan täysin ylivertainen ja yli-inhimmillinen.

Jälkisanat: googletin Men Who Stare At Goatsin, ja ehkä Larssonilla on joku yksityisoikeus noihin pilkkunimiin, koska elokuva onkin suomennettu Vuohia tuijottaviksi miehiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti