lauantai 5. helmikuuta 2011

Cut To Fit, Nothing More To Eat, Liikaa Lovee ja Berusalem Karjaalla 4.2

Eilen käytiin Karjaalla karjahtelemassa. Oli aikasen vitun kivaa taas, juuri niitä reissuja mistä ei lähtiessä tiedä yhtään mitään, ja sitten kaikki muuttuukin aivan helvetin siistiksi eikä voi lopulta kuin virnistellä kun on niin kivaa. Tiedättehän? Työkkäri onnistui nostamaan vitutuskäyrän sen verran korkealle, että ajattelin tämän reissun olevan viimeinen asia joka innostaa tehdä. Vililläkin oli takanaan erinäisiä kommelluksia ja Eetulla krapula. Eli lähtökohdat olivat väsyneet ja kuluneet. Viiden jälkeen päästiin Lahden ulkopuolelle ja puolentoista tunnin päästä oltiin lievästi eksyksissä kun navigaattori ei oikein ymmärtänyt meidän olemassa oloamme. Toki nyt Lohja-veteraanina tiesin että Karjaa on siinä jossain lähellä. Mutta en tarkemmin.

Synkkiä metsäteitä pitkin sitten löydettiin perille siinä puoli kahdeksan jälkeen ja saatiin kuulla ettei soundcheckejä voida aloittaa ennen kymmentä. Kolme ensimmäistä paikallista tuntui karanneen suoraan Kummelin käsikirjoituksesta, ja ylitsevuotava ystävällisyys vähän pelotti meitä maalaispoikia, joten vetäydyttiin sitten takahuoneeseen syömään tonnikalasalaattia. Vähän hämmensi kun kaikki puhuivat sujuvasti ruotsia, ja itse ei. Tässä vaiheessa vielä luultiin olevamme ekana, niin mikäpä siinä sitten olisi ollut ollessa. Pääsee aikaisin kotiin kuitenkin. Sitten saatiinkin tietää että soitetaan viimeisenä, mikä oli lievä järkytys, kun oltiin kuitenkin kepeästi paskin taas.

Pieni uudelleen suhtautuminen ja venailu. Eetu tinttasi kaljaa baarin puolella ja jossain vaiheessa piti hakea se takahuoneen puolelle rauhoittumaan, kun se huojui ja näytti siltä että kohta alkaa tulla legendaariseksi muodostunut "musta tuntuu et mun täytyy mennä nukkuu"-vaihe. Irokeesinsä kanssa se näytti joltain känniin juotetulta kakadulta. Sen jutut oli vitun huonoja ja se haisi pahalle. Vähän aikaa se keräili ja kun vihdoin ja viimein oli Nothing More To Eatin vuoro, mentiin sinne katselemaan ja fiilistelemään. Kyllähän se meno pyyhkii meillä lattiaa ihan mennen tullen, ei voi kun virnistellä tyhmästi kun katselee niitä keikalla. Berusalemin kitaristi nauroi että me ollaan hyviä mutta perutaan aina, niiden olisi pitänyt olla kolmella keikalla meidän kanssa viime keväänä, ja ne on ollut ne ainoat keikat jotka on ikinä jouduttu perumaan, koska meillä ei ollut rumpalia silloin. Lievästi huvitti.

Oma veto oli juuri sellainen, kuin voi meiltä odottaakin: Yksi on kännissä, yksi jännittää ja yksi on läski. Neljä ekaa biisiä meni aika vituiksi, ja sen jälkeen alkoi kulkea. Vitun hauskaa oli, Ja koska vaan lähdetään uudestaan. Videota laitan ehkä joskus jos kehtaan. Oli se aika paska, mutta silti vitun hauska ja hyvä keikka. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti