Ikävämpi juttu, ja taas jotain arkista paskaa.

Tuttu kuoli Orimattilan kolarissa. Ihminen, josta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, ja itseasiassa niitä harvoja Tiirismaan opiskelijoita joista mulla on mitään hyvää sanottavaa. Lämmin ihminen, helvetin hyvä basisti ja kaikinpuolin väärä ihminen kuolemaan missään noin hevon vitun satunnaisessa tapahtumassa. Huomaan aina tällaisten asioitten kohdalla, että vaikka kuinka käsitän maailman kaoottisena paikkana jossa ei ole mitään järkeä, niin silti mulla on taipumusta uskoa determinismiin ja siihen että asiat kulkevat jotain ennalta määrättyä rataa kohti jotain kohtaloa tai tarkoitusta. Tällaiset hämmentää todella paljon, vaikka ei voi sano että se oli paras kaveri ja koittaa tällaisellakaan hetkellä olla mitenkään päin mielin kielin.. Meillä oli lukiossa pari yhteistä kurssia ja tultiin hyvin toimeen, se soitteli tuossa samalla treeniksellä meidän kanssa ja aina hymyiltiin ku tavattiin. Hyvä jätkä.

Tein tänään tuossa aamulla nopeasti biisin, töissä seisoo sellainen helvetin epävireinen piano, joten soitin sitäkin siihen. Löytyy ensimmäisenä mikseristä. Jotenkin tuntui taas hyvältä tehdä musiikkia, kun tuntuu että edellisestä biisistä on muka niin kauan. Oli vissiin kolme viikkoa. Käytännössä mä olen tehnyt omaa musiikkia viime lokakuun puolesta välistä asti. Mulla on nyt parikymmentä biisiä mikserissä, eli ne on ns. valmiimpia demoja. Viikon tauko tuntuu jo oikeastaan tosi pitkältä, ja vaikka sillä välillä tehtäisiinkin jotain Cut To Fit-hässäkkää, niin jotenkin en ajattele sitä samalla tavalla. Cut to Fit on jotain siistimpää ja isompaa, se on yhteistä ja rentoa ja hauskaa, nämä on tällaista odottamista ja sitten äkkiä tekemistä. En sano että jotain tekotaiteellista sydänveren vuodatusta, vaan oikeastaan sellaista odottamista, että se biisi hyppää sormista ulos ja tekee itse itsensä valmiiksi. En mä vieläkään osaa mitenkään päin sanoa miten mä teen juttuja. Mutta olen oppinut että yleensä joku pikku epävire tai riitasointu tekee niistä kierompia, ja mulle ne kuulostaa niin vaan luonnollisemmilta. Tältä musiikin mun mielestä vähän niinkuin kuuluisi kuulostaa.

Viime viikonlopulta jäi mun elämään sentään jotain hienoa, kun Nistikon Eetu esitteli mulle Melissa Auf Der Maurin, joka nyt on soinut nämä pari päivää aika tauotta. Hienoa kamaa, ja tuollaista olisi oikeasti tosi kiva soittaa kun olisi riittävästi kavereita bändin perustamiseen. Ehkä pitää huijata tuolta nuokulta jotkut pari jätkää tekemään jotain sellaista mun kanssa. Nyt voisin vielä vähän aikaa kuunnella musiikkia ja sitten suunnitella nukkumaan menoa, työpäivä se on huomennakin..

Olen muuten huomannut, että tämä kevään tulo tällä viikolla on ollut tosi tervetullut juttu nupille. Ei ole kylmä kun kävelee töihin, olen kuunnellut musiikkia ja nauttinut maailmasta ja sen olemassaolosta. Toisaalta se tekee tuosta kaverin lähdöstä vähän kovemmankin jutun, se ei ollut kuin pari vuotta mua vanhempi ja se ei näe enää yhtään kevättä, eikä yhtään syksyä tai talvea. Se on niin vaikea ajatus. Lopullisuus. Se saa ajattelemaan kaikkia niitä läheisiä, jotka nyt ovat kuolleet, ja sitä miten paljosta he tulevat aina jäämään paitsi. Se on kuolemissa ehkä vaikeinta. Se laittaa pisteen kaikelle sille, mitä ihminen oli elämässään. Se kirjoittaa sen viimeisen lauseen. Mahdollisuuksien maailma sulkeutuu, ja jää vain se kylmä todellisuus, lista asioista joita hän oli, ja joita hän ei ollut. Se on jotain niin hämmentävän sairasta, mutta silti se täytyy oppia jotenkin päin käsittämään. Sitäpä se elämä oikeasti on. Opettelua..

Cut To Fit - Miasma -haastis.

Tässä on nyt tämä Miasman haastattelu, mutta mä en ole nähnyt lopullisesti oikoluettua versiota, joten en ole varma onko tämä aivan täysin identtinen sen kanssa. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että meiltä tulee tavaraa aina ehkä vähän liikaakin, ja kun siitä koittaa tiivistää jotain asiallista sanottavaa, niin se jää paperilla näyttämään vähän köpömmältä :D Etenkin kun kolme sivua tekstiä pitää tiivistää ymmärtääkseni aukeaman haastatteluun. Joten ymmärrystä, rauhaa ja rakkautta.



Cut to Fit – Minimalismigrindin lähteillä
Teksti: Suvi Merinen


”Inspiraationa ovat ydinsota ja Tshernobyl, salaliittoteoriat, narkkarit sekä tämä meidän suureksi harmaaksi massaksi tekemä maailma, jossa jokainen on yhtä arvoton. Musiikki pöllitään muilta, jos ollaan umpikujassa.”

Cut to Fitillä on ikää pari vuotta ja demojakin on julkaistu ahkerasti. Vokalisti Jeren mukaan yhtyeen tarkoituksena on soittaa ”minimalismigrindiä”, joka käytännössä tarkoittaa yhtä kitaraa, rumpuja sekä laulua. Lisäksi yhtye purkaa henkilökohtaista vitutusta kaikkea kohtaan sekä koettaa pitää oman päänsä kasassa.
– Itselle kyseessä on lähinnä stressin ja raivon purkamista sekä mahdollisuus toteuttaa itseään, kitararisti Eetu sanoo.
– Pähkinänkuoressa: nopeammin, nopeammin, välillä hieman hitaammin ja NOPEAMMIN, rumpali Vili summaa.
Mitä tulee bändin ideologiaan, Cut to Fit vastustaa politiikka, papereiden pyörittelyä ja muuta turhaa ”ämpyilyä”.
– Ideologia on tätä läntisen maailman ”hyvinvointia” vastaan, ja sitä miten pitää ajaa joka paikkaan samaa formaattipaskaa koettamatta yhtään tehdä tilaa muunlaiselle elämänasenteelle ja –tavoille. Jos sä olet onnellinen ikkunanpesijänä Vantaalla, ole, jos et, tee jotain muuta, Jere sanoo.
– Lähinnä vittuilunhalu kaikkea sitä vastaan, mitä ihmiset ovat joutuneet kestämään tämän käppäkoneiston alla. Esimerkiksi miten ahtaalle työttömät ajetaan ja miten valitus kuuluu kuuroille korville. Nyt puhutaan kuitenkin ”edelläkävijävaltiosta” ja se kuulostaa huvittavalta, kun miettii, että tässä maassa koululaiset ampuvat toisiaan. Kuten Sadus sen sanoo ”there’s got to be a better way”, Vili muotolee.
Extreme metalin kohdalla kuulee usein viljeltävän lausetta ”vihaiset nuoret miehet”. Hieman vastentahtoisesti Jere myöntää, että väite pitää jotakuinkin paikkansa myös Cut to Fitin kohdalla.
– Kun keski-ikä on kaksikymmentä, niin nuoria kyllä, ja vihaisia kyllä. Kai se sitten on pakko. Mä olen nähnyt elämäni aikana liian monta masentunutta ja elämäänsä kyllästynyttä keski-ikäistä, ja liian monta elämäänsä hukkaan heittävää nuorta, joista tiedän ajan kanssa tulevan näitä samoja keski-ikäisiä, Jere sanoo.
– Kyllä itse ennemmin allekirjoitan Rotten Soundia lainatakseni ”Fast music for slow people” tai Brutal Truthilta ”For the ugly and unwanted… This is grindcore”, Eetu lainaa.
– Mä en allekirjoita. Oikeastaan se on päinvastoin musiikkia tehdessä. Mä en saa soitto- tai musiikintekofiiliksiä, jos on paska päivä. Ennemminkin hyvistä fiiliksistä lähtee se, että alkaa kokeilla uusia ideoita. Toki aina välillä vituttaa ihan niin kuin kaikkia ihmisiä, mutta hyvinä päivinä saan henkilökohtaisesti enemmän aikaan kuin huonoina, Vili puolestaan sanoo.
– Tekstiä tulee huomattavasti enemmän ja helpommin, kun vituttaa, mutta eipä tämä ”sielua kalvava maailmantuska” mun elämääni mitenkään pilaa. Tässäpä se tulee pari kertaa viikossa huutaessa purettua sillä tavalla, että voi olla hyvällä tuulella koko ajan muuten, Jere toteaa.
Cut to Fitin kohdalla on myös mainittu joskus sana ”terapiagrind”. Jere täsmentää taustoja termin takana:
– Pitkälti kirjoitan asioista, jotka mua vituttavat eli Facebookista Kataisen Jyrkiin, mutta myös pyörittelen kaikkia hauskoja ajatusleikkejä maailmanlopuista ja muista vastaavista. Kaikki kirjoittaminen on terapeuttista, ja mä kirjoitankin niin sanotusti ihan vitusti ja koko ajan. Alun perin koko lumipallo lähti pyörimään, kun menin sivariin ja mistään ei tullutkaan oikein mitään. En saanut duunia ja kukaan ei sitten halunnutkaan muun muassa maksaa mun vuokraa. Vitutti, ja perustettiin tämä tällainen hauska soitinyhtye.

Naamalle sylkemistä

Cut to Fit on varsin marginaalissa toimiva yhtye eivätkä jäsenet usko, että lyriikoilla olisi varsinaisia vaikutusmahdollisuuksia.
– Enpä usko, että ketään meidän lyriikat kiinnostavat, ennen kuin Vili on Edge ja mä olen Bono. Omaksi huvikseni siis lähinnä kirjoitan. Sen sijaan uskon, että tällä voi olla sellainen vaikutus, että joku muksu näkee että tällaiset rumat ja tyhmät jätkät voi soittaa musaa, niin sekin voi. En puhu meidän musiikista, mutta ylipäätään tuntuu, että nyt grindihommat ovat olleet aika hyvässä nousussa tässä maassa parin viime vuoden aikana, Jere sanoo.
– Asioihin vaikuttaminen suuremmassa mittakaavassa on lähes mahdoton ajatus näin marginaalitason touhulla, eikä yhtye siihen pyrikään. Maailmanparantaminen sikseen, tämä meidän touhu on ennemminkin vittuilua kaikelle ja naamalle sylkemistä. Vaikka vastaan huutamisesta ei mitään hyötyä olisikaan, kaikkea paskaa ei tarvitse niellä, Vili tuumaa.
– Länsimaisessa maailmassa oikeastaan ainoa perustavanlaatuinen vika on luottamuksen puute. Rahan perässä juokseminen ja terroristien pelkääminen on saanut ihmiset linnoittautumaan koteihinsa ja uskomaan sitä vilkkuvaa paskalaatikkoa, joka kertoo kuinka on hyvä, lämmin ja turvallinen kotona, paha ja pelottava muualla. Naapurit ovat kaikki homoja tai vihollisia. Pitäisi omaksua sellainen latvialainen tie-politiikka. Siellä saattaa tulla kolmeakin rekkaa vastaan ja pitää vaan luottaa toiseen, että ne tekevät tilaa, jos oletkin ohittamassa ja siellä on isommat ajovalot edessä. Se oli aluksi vähän pelottavaa, mutta sitten käsitin, että tuossa kaikessa hasardissa liikenteessä Itä-Euroopassa on suurta filosofista viisautta. Viisaus tulee idästä, Jere sanoo.
– Suomessa ottaa rankasti päähän pakonomainen tarve kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Siitä seuraa lisää järjettömiä sääntöjä sekä rajoituksia ja kaduntallaajat ajetaan ahtaalle. Yhteiset pelisäännöt pitää olla, mutta rajansa kaikella. Ainoa oikea tapa elää on saavuttaa jotain elämää suurempaa. ”Et ole mitään ellet ole joku” tuntuu olevan porkkana, jota hölmöt jahtaavat. Oman elämän huoraaminen internetissä ja julkisuuden turhanpäiväinen tavoittelu on ainoa tie todelliseen onnellisuuteen. Paskaduunari joka työpäivän päätteeksi avaa oluen ja tilaa pizzan, on elämäntavastaan onnellinen, mutta toiset pitävät luuserina. Argh! Vili avautuu.
– Se rassaa vähän, että joku poliitikko tienaa kolme kertaa enemmän sekoilemalla Seiskassa kuin joku, joka oikeasti tekee töitä rahansa eteen. Isossa talossa lupaillaan, että asiat tulevat muuttumaan, mutta muutoksia ei ole tullut kuin huonompaan suuntaan. Se mitä voitaisiin ottaa pois poliitikkojen palkkioista, voitaisiin suoraan lisätä tukiin ja kaikkeen yleishyödylliseen, Eetu sanoo.
Cut to Fit ei ole kokenut tarvitsevansa levy-yhtiötä mihinkään, mutta bändillä ei myöskään ole mitään levy-yhtiöitä vastaan.
– Me ei olla koskaan niitä häiritty, eikä ne meitä. Jos on ollut rahaa, niin on vaan duunailtu kaikki itse ja tehty painokset omasta pussista. Mihinkä sitä silloin kymmentä paperia tarvitsee, jos voi tehdä asiat ilmankin, Jere toteaa.
– Nykyään bändeillä tuntuu jo heti alusta asti olevan hirmu ammattimainen asenne musiikkia kohtaan. Bändeillä on levy-yhtiöt ja keikkamyyjät ja eka levy ulkona ennen ekaa demoa. Itsellä jotenkin katoaisi hauskuus koko hommasta, jos mentäisiin ihan ammattitasolle. Ennemmin tuo on vastalause sitä kaikkea bisnespaskaa ja musiikillista ”uraa” vastaan, Vili sanoo.
Tulevaa materiaalia bändi on kuitenkin aikeissa julkaista levy-yhtiön kautta. Jeren mukaan pääsyy tähän on se, että yhtyeellä ei ole tällä hetkellä rahaa.
– Lafka on julkaissut muidenkin suomalaisten grindibändien levyjä, joten ei oikeastaan tarvinnut kuin Myspacessa kysyä, että haluatteko pistää sen pihalle. Ensi viikolla me se levy nauhoitellaan, mutta käytännössä meillä ei vielä ole mitään hajua siitä, miten tuo vaikuttaa mihinkään, Jere kertoo.
– Eipä sitä kauheasti osaa odottaa, kun kaikki on jo nyt mennyt yli odotusten. Kunhan tätä saa vaan jatkaa, niin kaikki on jees. Lisää keikkoja ja levyjä samalla kolme vuodessa -tahdilla kuin tähänkin asti. Mitä enemmän keikkoja, sen hauskempi, mies jatkaa.
– Pillit pussiin mahdollisimman nopeasti. Emme ole koskaan tehneet pitempiaikaisia suunnitelmia. Oikeastaan emme ole tehneet suunnitelmia ollenkaan. Pidetään homma sellaisena vammaisena kohelluksena, Vili toteaa.
– Ensin me aivopestään kaikki tällä meidän loisteliaalla, massoihin vetoavalla säveltaiteella ja sitten keitetään kuussataakuuskytkuus litraa napalmia ja poltetaan tämä Babylon alas, Jere suunnittelee.
– Edetään päivä kerrallaan, Eetu toteaa.
Lopuksi Cut to Fit toteaa muutaman aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyvän virkkeen.
Eetu: – Pullamössösukupolveen kuulutaan eikä siitä miksikään muututa.
Jere: – Ette sitten kuuntele niitä minun kappaleita! Pikkasen käytte niin maispeississä kuuntelemassa minun kappaleita! Pimeässä kuuntelette kappaleita siellä! MINUN KAPPALEET! JUMALAUTA!
Vili: – ”En ole samaa mieltä, enkä eri mieltä. Pikemminkin päinvastoin”.
Jere: – Pullamössösukupolvi kuittaa!


www.myspace.com/cuttofuckingfit

Joku keikkaraportti tästäkin kai tuli. Jotain gonzoilua.

On aika raskas olo. Eilen oltiin Jyväskylässä soittamassa The Decapitated Midgetsin, Psykoanalyysin ja Nistikon kanssa. Kaikki keikat oli vitun hyviä, mitä nyt midgetit tuli ehkä turhan lujaa siinä ekana kun lipunmyyntitiskille asti tuli ihan täysillä. Hyvin nekin veti, ehkä vähän tiukemmin kuin viimeksi Glorialla. Muutenkin tuntui että kun illassa oli vain 20 sisäänmaksanutta, mikä onneksi riitti maksamaan kaikille bensat himaan, niin bändeillä oli aika vapautunut fiilis soittaa lähinnä keskenään. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta kun suunnittelen tollaisia iltoja, niin niissä soittaa bändit, joita haluan nähdä ja kuulla livenä. Ihmisiä joiden kanssa on mukava tehdä yhteistyötä ja hoitaa asioita, roudailla ja säätää kaikkea sitä ylimääräistä siinä. Se on ihan helvetin kivaa hommaa, ja mä olen myös oppinut sillä tavalla nöyräksi näitä tehdessä, että ymmärrän näiden olevan niitä parhaita keikkoja.

Yleensäkin kun paikalla on vähemmän porukkaa, se meininki on paljon rennompi ja siinä tulee jutusteltua niiden vähien ihmistenkin kanssa, kun ei siellä muitakaan ole. Siinä tulee vähän ehkä sellainen treenismeininki, mistä jotkut bändit ei tykkää, mutta mun mielestä siinäkin on puolensa. Soitannollisesti eilinen keikka saattoi olla yksi Cut To Fitin parhaista ainakin, kun oli vaihteeksi sellainen punkimpi meno ettei Eetullakaan ollut kuin vaan kitarakamat ja kaikki oli vähän ns. puolivillaista. Silloin punnitaan lähinnä sitä, miten hyvin bändi soittaa yhteen, kun kaikki ylimääräinen on riisuttu ympäriltä. Mä sanoisin että me pikkuhiljaa opitaan. Ei ole enää sellaista tikkuperseessä tönöttämistä. Revin Kokoomuksen puolueohjelmankin, kun se nyt on nykyään muotia repiä jotain keikalla..

Psykoanalyysi oli ihan vitun siisti livenä, toimi se kolmestaan hakkaaminen niilläkin. Ne oli aika liekeissä, ja Irwin coveri sopii sinne sekaan sulavasti. Nistikko oli myös hyvä, tuli ne "vanhat klassikot" mitä on tässä taloudessa luukutettu aika paljon, Eetun kanssa vedettiin pekonihampurilaisia ja katottiin niitten meuhkaamista. On oikeesti jo ihan riittävän siistiä että baarissa saa kunnon ruokaa koko yön. Keikkojen jälkeen sumplittiin itsemme Latelle, joka lupautui ystävällisesti majoittamaan koko porukan. Porukkaa siellä sitten olikin. 13 ihmistä 48 neliön kämpässä. Voin lisäillä jotain kuvamateriaalia näiltä jatkoiltakin jossain välissä kun saan Heidiltä kuvia. Eetuja ja Heidejä oli paikalla aika paljon (3 ja 2) ja Eetu olikin illan highlight sana jolla sai kaikkien huomion. Yhtäkkiä niistä tuli jotkut ilmapallobileet ja kaikki heitteli ja potki palloja vaan ympäriinsä. Luukutettiin Feastemia ja kaikkea siistiä musiikkia, lopulta hereillä oli vain minä, Heidi ja NistikkolaulajaEetu, joka oli luvannut vaihtaa paikkaa tuon mun veljen kanssa. Eli se on mun uusi pikkuveli. Jossain välissä se keskustelu alkoi kuitenkin saada jotenkin isällisiä sävyjä ja siitä tulikin mun poika ja Heidistä ilkeä äitipuoli. Koko se aamu oli vitun sekavaa hässäkkää kyllä, VÄHÄN VÄSYTTI. Autoon päästessä siinä about kymmenen korvilla kai pysyin sitten hereillä vain sellaisia kahden minuutin pätkiä ja sen verran että kävin huoltsikalla vessassa ja sain kunnon Latvialiskot siellä. Luulin siis olevani Latviassa ja kelasin että mites vitussa pääsen täältä autolle kun kaikki muut jossain Joutsassa huoltsikalla, mitäs helvettiä mä nyt teen. Hikoilin ja kuuntelin ääniä, mietin että minkä vitun takia kaikki latvialaiset puhuu suomea! Kun pääsin pois vessasta, tajusin että ulkona on vitusti lunta ja että olen kai suunnilleen jossain Joutsan korkeudella. Takaisin autoon ja unta kuulaan, kotona suihkuun ja lisää unta. On vähän raskas olo kyllä vieläkin. Tai oikeastaan aika tosi raskas olo. Kurkku kuivaa ja on koko ajan nälkä. Huomenna pitäisi mennä nuokulle töihinkin taas. Ja mikä parasta, ensi perjantaina on uusi keikka ja uudet kuumotukset edessä! Muistin juuri että mulla on suklaata jossain jemmassa. Moi.

Wake uuup..

Heräsin tuossa viiden aikaan, kun tyttöystävä kömpi kyliltä kainaloon ja Eetu heräsi töihin. Mä olin kerennyt jo nukkua viisi tuntia, eikä mua oikeastaan väsyttänyt enää yhtään, joten nousin ylös ja join Eetun keittämän aamukahvin siinä vaiheessa jo kai tunnin seisoneet pohjat, mitkä olisivat olleet täyttä myrkkyä ilman muffinsia. Eetu nimittäin on duunissa Oululaisen tehtaalla, nyt muffinsien pakkauspuolella, ja se kantaa niitä himaan juuri tällaisia tilanteita varten. Ne muffinsit olivat tosin olleet koko yön auki pöydällä, joten vähän kuivaahan se oli. Eipä siinä. Hyvin meni alas.

Naureskeltiin tuossa toissapäivänä miten hyvissä kantimissa tämän bändin talous on, kun kerättiin himasta ja treenikseltä kaikki pullot mitä vaan löydettiin, palautettiin ne ja saatiin rahaa euro. Totta kai mentiin heti Euromarketin paikalliskasinolle pelaamaan rulettia, kaikki mustalle neloselle, ja käveltiin neljän euron kanssa ostamaan kaksi pakettia jauhelihaa kuivien tortillapohjien kaveriksi. Oli aika voittajafiilis, kun taas kerran sai urbaanissa ympäristössä taistella selviytymisensä puolesta. Tätä varten meidän lajimme on luotu! Tältä tuntuu tappaa mammutti! Ja kaikissa laitoksissa ne vielä kysyy, että rikastuuko tällä musatouhulla :D :D :D

No, huomenna sitten keikka Jyväskylässä Psykoanalyysin, The Decapitated Midgetsin ja Nistikon kanssa. Siitä tulee taas kivaa, vaikka en tosin tiedä millainen paikka Rentukka on. Ruoka olisi kiva juttu, se on aina plussaa, mutta eipä sekään välttämättömyys ole. Meille riittää että tulee virtaa kamoihin niin ollaan tyytyväisiä. Viikon päästä on sitten Raisiossa nuokkarikeikka, ne on mun mielestä aina siistejä, koska nuoret jaksaa seota ja riehua ja tehdä itsestään hölmön näköisiä, eivätkä vaan pönötä jossain takana kaljatuoppi kourassa skeneilemässä, että voi seuraavana päivänä kirjoittaa nettiin miten kaikki oli paskaa ja mikään ei ole niinkuin ennen.

Mä veikkaan vahvasti, että se on aina kiinni vaan siitä, miten paljon osaa ja uskaltaa itse tehdä itsestään hölmön. Mulla sitä kynnystä ei varsinaisesti ole, koska olen täysi idiootti aina muutenkin. Vanhuus on sitä että alkaa kelailla sitä, mitä muut kelailee. Susta, tai ylipäätään. Sillä ei ole mitään väliä, koska jokaisella noin niinkuin lähtökohtaisesti on aika omat kelat, vaikka ne jossain pisteissä kohtaisivatkin. Jep, itsestäänselvyyksiä teoriassa, käytännössä tuntuu olevan monella kuitenkin aika hukassa.

Pitäisi kymmeneltä olla arviointikeskustelu, ellei mun "pomo" ole kipeänä, jolloin koko homma peruuntuu, ja olen turhaan hereillä kun mua ei tarvita töissäkään ennen kahta. Ja huomisen vaihdoin sunnuntaille. Life is good.

1984, anyone... ?

Kokoomus avasi internet-sivuston www.kyseenalaista.fi osoitteessa, jossa se siis käytännössä oikoo vääräksi katsomiaan uutisia "todenmukaisemmiksi". Kokoomuksen näkökulmasta siis, totta kai. Tässä vaiheessa ainakin Punkinfinlandilla, ja toivottavasti jokaisessa muussakin osoitteessa, jossa tuohon on törmätty, alkaa kellot soida. Siis ei kai kukaan nyt voi ottaa tätä mitenkään päin vakavasti, mitä? Hassua miten tällaisiin muutoksiin voi suhtautua että "joo, joo, foliohatut ja George Orwell, kasvakaa aikuisiksi", mutta kun nyt tässä ollaan aikalailla koko Orwelliuden ytimessä. Suurin osa ei kuitenkaan lue kirjoja, joten sen verran referoin, että 1984ssä Winston Smith niminen kaveri työskentelee jossain Totuuden ministeriön byrokraattisen koneiston sisuksissa, ja hänen pääduuninsa on kirjoittaa uutisia uudestaan sitä mukaa, kun valtapuolueen (ts. Iso Veli a.k.a Big Brotha!) mielipide asioista muuttuu.

Koko vitun kirja on juuri tämänkaltaisen dystopian maalailua, jossa maan johdolla on valta kirjoitella tai "oikoa" uutisia paremmin omaan kuvaan sopiviksi. Sitä paitsi mitä vitun oikeutta Kokoomuksella on käyttää mitään "kyseenalaistamiseen" viittaavaa termiä, kun suurin osa kaikesta sen syytämästä tavarasta viimeisten vuosien aikana on ollut se, mitä tässä on ylipäätään kannattanut ja pitänyt kyseenalaistaa. Ellei se sitten viittaa siihen, että kaikki mitä näillä sivustoilla tarjotaan, on vähintäänkin kyseenalaista. Sitten mä hyväksyn sen. Ehkä www.kaikkimitänäilläsivustoillatarjotaanonvähintäänkinkyseenalaista.fi oli vaan liian pitkä domain-nimi, ja ne lyhensivät sitä vähän.

Sanonpa vaan, että vituttaa tämä rahan perässä juoksijoitten valtapuolueen "hei, pelataan kaikki reilua peliä, eli te köyhät teette ne paskaduuninne paskalla palkalla, ja minä edustan niiden teidän pomojen oikeuksia täällä kymppitonnin kuukausiliksalla"-asenne. Tai ei se edes itsessään, koska sitähän nyt on tehty aina, mutta ennemmin se, että tämän jälkeen joku Kataisen Jykä tulee telkkarissa sanomaan että meidän kaikkien duuni on samanarvoista. Eihän ole, jos sä tienaat 10-20 kertaa enemmän rahaa kuussa kuin minä. Vaihtelu sen mukaan, mitä milloinkin teen. Eipä ole Katainen koskaan vastannut mulle mitään, vaikka olen koettanut lähestyä ja kysellä että haluaisiko se nyt vähän selvittää ja tarkentaa tätä toimintamalliaan. Ensin syöstään meidät kaikki kaulaa myöten paskaan kun tehdään niin kuin herra tahtoo, sitten aletaan selitellä että jos olisi tehty niinkuin minä sanon, niin asiat olisi paremmin.

Mielestäni Kokoomus noin niinkuin puolueena ja ryhmänä yksilöitä voitaisiin ulkoistaa Nokian mukana, tai lähettää Afghanistaniin raivaamaan noita tienvarsipommeja, niin ei tarvitse meidän rauhanturvaajien niihin ajella. Huomattavasti mukavampaa olisi kuitenkin juottaa niille litratolkulla bensaa automaatista. Kyllä se jossain vaiheessa väärään kurkkuun menee. Eloonjääneet voisi sitten vaikka kivasti sytyttää tuleen.

Minä, Sokrates. Hohhohhohohohohohhoooo.. *ranskalaisen ylimielisesti*

Eilen tuossa taas ärsytin Eetua nelivuotiaan tasoisella "miksi?" kyselyllä. Tajusin pointtini internetissa, koko olemassolossani ja ymmärryksessäni olevan aika sama, kuin Sokrateella aikanaan. EN VERTAA ITSEÄNI SOKRATEEHEN(SOKRATEKSEEN, SOKRATESEEN, MITEN VAAN). Sanon vain, että meidän pointit tehdä ja toimia on aika samat. Aikanaan sitä otti päähän miten ihmiset tekivät asioita kyseenalaistamatta taojaan ja syitään yhtään. Sitä vitutti myös se, että filosofia oli muuttunut sellaiseksi turhaksi paskaksi, jossa ihmiset väittelee väittelyn ja argumentaation vuoksi, eikä pyrkineet minkäänlaiseen konsensukseen siitä miten asiat todellisessa maailmassa oikein ovat. Kuulostaako tutulta? Kuulostaa internetiltä, jos minulta kysytään.

Lukion filosofian tunneilla huomasin, että se pointti on vähän hämärtynyt, kun vaikka ajatellaan deduktiivisen päättelyn tunteja, jotka nyt vain olivat käytännössä tätä minä olen ihminen, ihmiset ovat kuolevaisia, joten minäkin olen kuolevainen-soopaa, ja niiden ajatusmallien opettamista, sen sijaan että olisi oikeasti koitettu päästä asioitten ytimeen. No, ehkä mullakaan ei kuusitoista vuotiaana olisi nuppi riittänyt ihan sinne ytimeen asti, mutta kyllä se aikamoista aliarviointia oli, olisin mä paljon syvemmälle päässyt, kuin mihin asti tunneilla mentiin. Mutta kun päästiin yhteiskuntafilosofiaan, niin siitä kurssista tulikin 9.

Mulla oli hieno anarkistisen yhteiskunnan toimintamalli, jonka voisin kaivaa jostain joskus ja perustella sen paremmin tähän näin. Mielestäni olen ehkä joskus saattanut sen jonnekin internettiin laittaakin. Tiedän ettei se toimi, mutta eipä toiminut Aristoteleen demokratian mallikaan, joka meillä juuri nyt on käytössä. Mikään systeemi ei toimi kun siihen heitetään ihmisiä, jos rahaa on tarjolla. Siksi siitä pitäisikin päästä eroon, ja siirtyä favor-for-favor- henkiseen karma-puhuu-systeemiin. Toki mun on helppo puhua kun olen naureskellut olevani Karman lempilapsi, mulle ei vittuilla ilman seurauksia, joita mun ei tarvitse edes edesauttaa millään tapaa.

Harhailen. Takaisin siihen Sokrates -pointtiin. Ihan niinkuin kyseinen kaveri, olkoonkin Platonin mielikuvitusta tai ei, mä pyrin herättelemään ihmisiä. Saat elää elämäsi aivan miten tykkäät, se ei oikeastaan kiinnosta mua, koska mä olen korvia myöten omassani, mutta tahdon että ihmiset pysähtyisivät välillä miettimään omia tarkoitusperiään ja tekemisiään. Voisiko näitä asioita tehdä toisin? Olisiko se ehkä helpompaa tai parempaa? Miksi mä oikeastaan edes teen tätä? Ainoa oikea vastaus viimeiseen kysymykseen kuuluisi olla "koska haluan tehdä näin." Toki suurinta osaa ihmisistä aina vituttaa, jos joku parikymppinen idiootti tulee näsäviisastelemaan siihen viereen. Pyydänkin ihmisiltä siinä suhteessa kärsivällisyyttä, en minä pahaa tarkoita.

Mä tiedän olevani nuori ja naivi, ja että viiden vuoden päästä naureskelen Menneisyyden Jerelle, mutta mä myös tiedän että tästä nuoruuden turhasta mesoamisesta ja vimmasta on nyt otettava kaikki irti, ennen kuin pitkät kalsarit alkaakin tuntua oikeasti mukavilta ja telkkarista alkaakin tulla hyviä ohjelmia. Mä otan tästä kaiken irti. Sitten kun olen vanha ja väsynyt niin naureskelen ihan mielelläni itselleni. Se ei ole koskaan ollut sen suurempi ongelma. Mieluummin sanon että teinpä sen ja sen ja tän ja tuon, kuin että olisinpa halunnut tehdä sen ja sen ja tän ja tuon.

Aloin muuten kirjoittaa tuolla ensimmäisellä globaalillakin taas:

http://burningthewalls.blogspot.com/

Lähetetään Sedu Nokian mukana pois, jooko?

Tämän maan nuorilla tytöillä on asennevamma. Tämän mä olen oppinut jo tämän viikon työharjoittelujaksoni ajalla. Noita poikia dokaaminen ei tunnu kiinnostavan yhtään, ne vetelee mieluummin energiajuomia ja pelaa Call Of Dutyja. Ihan potentiaalinen ongelma sekin sinällään on, mutta siltikin se on aika hyvä juttu, että ne alkavat löytää tuon yhteisöllisen pelaamisen sen sijaan että joisivat viinaa tuolla aikuisten ihmisten seassa. Tai vaikka juovatkin, siitä ei tarvitse tehdä mitään isompaa numeroa. Tytöillä sen sijaan on aika vahvasti mielessä kännissä seilailu, ja ne hehkuttavat sitä joka välissä. Tietysti koeryhmäni on niin sanotusti aika rajattu, mutta uskoisin tämän pyörivän myös isommeissa volyymeissä aika samalla periaatteella.

Tällä asennevammalla ja sen rohkaisulla on kasvot. Suomen suurimman juntin, Sedu Koskisen kasvot. Mielestäni kyseisen maanvaivan voisi joku aalto pyyhkäistä sinne Aki Sirkesalon viereen, koska se ei ole edes mikään kova jätkä, vaan sen paikat menee Lahdessakin rytinällä nurin koko ajan. Viikon päästä siinä on joku uusi sedula, jossa on vaihtunut vain sisustus ja nimi. Mikään muu ei muutu. Harva paikka sillä tuossa vapaudenkadullakaan on yli kahta vuotta kerrallaan pystyssä. Mielestäni tämä ihminen on vastuussa aika pitkälti näitten teini-ikäisten tyttöjen dokaamisinnosta, koska tiedän että on ihan yleinen käytäntö, että näteiltä tytöiltä siellä ei kysytä papereita. Ja sehän tarkoittaa sitä, että on baarit täynnä alaikäisiä, jotka noin niinkuin ylipäätään ovat koko Koskisen yritysten pääasiallinen asiakaskunta, mutta myös kohdeyleisö. Voin sanoa, että ihan minä iltana tahansa voisi soittaa poliisille, että käykääpä tuolla Seduloissa kiertämässä, siellä on alaikäisiä, ja mun ei tarvitsisi kertaakaan ottaa turhasta hälytyksestä sakkoa.

Mutta koska Sedu on Suomen mittakaavassa suhteellisen iso tekijä, niin eipä se siitä ongelmiin joutuisi. Se on suomalainen amerikkalaisen unelman ilmentymä. Täydellinen idiootti, joka tekee ihan vitusti fyrkkaa perustelemalla baareja, ja baarit on jotain mistä suomalaiset tykkäävät. Olen tässä pyöritellyt ajatusta siitä, että jokaisesta alaikäisen raiskauksesta, raiskausyrityksestä, pahoinpitelystä tai ihan mistä vaan henkisestä tai fyysisestä väkivallasta, voisi Sedulle järjestään lätkäistä sellaisen tonnin Sedusakon. Ihan vain huvikseen. Ihan vain siksi, että se on Sedu Koskinen. Se saisi maksaa sen joko rahassa, tai sitten voisi aina valita vartin siinä Hellraiserin Pinheadin koukkukäsittelyssä. Kummanhan se huora valitsisi?

Kyllä mielestäni viinaa saa juoda alaikäisenä, mutta 13-15 vuotiaat kaupunkilaiset on vielä niin nuoria, että siinä on aika rutosti enemmän vaaroja, kuin vaikkapa meillä oli jossain Pertunmaan yläasteella. En mä kiellä etteikö se olisi hauska ollut silloinkin katsoa kun kaverit olivat humalassa, mutta sanon, ettei se kyllä ollut silloin mitenkään pääasia. Kun välimatkat oli pitempiä, meille oli tärkeämpää että saadaan viettää aikaa yhdessä. Se ei ollut mikään itsestään selvyys, munkin luokalla oli vain 30 oppilasta, joten kaikki tunsi toisensa aika hyvin. Lopulta liiankin hyvin. Siellä ei ollut baareja, ja tunnettiin kaikki aikuisetkin, joten mitään raiskausriskejä tai muita vastaavia ei oikeastaan ollut olemassa. Lahti on sen verran paljon isompi paikka, että täällä ne on paljon todennäköisempiä. Ja ymmärtääkseni alaikäiselläkin alkaa sotia vähän puolustusta vastaan, jos se on ennen raiskaustaan ollut baarissa.

Viina on viisasten juoma. Voi kuinka väärinymmärretty tuo lause tässä maassa onkaan! Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että viinaa juovat olisivat viisaampia. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että sun kannattaa olla aika helvetin viisas, ennen kuin alat viinaa juomaan. Jos nuorille saarnaa huumeitten ja alkoholin vaaroista, ja he näkevät sinut Alkon pussi kädessä seuraavana viikonloppuna, minkä viestin luulet antavasi? Älä vaadi muilta mitään, mitä et voi vaatia itseltäsi, ja kunnioita nuorta älykkäänä yksilönä. Sellaisia ne kuitenkin on, ilman kaikkea sitä kantapään kautta opittua, mitä aikuisella on. Kyllä se nuorellekin ajan kanssa tulee, kun tekee virheitä. Internetin aikakaudella nuoret voivat samantien tarkistaa ja vesittää kaikki "se veti LSDtä ja luuli itteään appelsiiniks ja kuori ihonsa pois" tarinat noin viidessä minuutissa. Ja jos henkilöt, joiden kuuluisi jakaa tietoa ja opettaa, valehtelevat jossain asiassa, niin mitä syytä nuorella olisi uskoa mitään muutakaan?

Noitajahti alkaa..

Oli aika hauska nähdä lööpeissä miten yhdessä viikonlopussa on muuttunut kansakunnan verikoirien suhtautuminen Nokiaan. Tähän asti Nokia on ollut se suuri SUOMALAINEN BRÄNDI jota on aina hehkutettu että meillä Suomessa on se Nokia, ja se on tunnistettu joka puolella. Se on aina ollut myös suuri työllistäjä ja jalokivi meidän kruunussamme. Viikonlopun toisessa paskalehdessä Oli iso risti väärinpäin ja julistettiin helvetin isolle tekstillä että loppu on alkanut. Mitä siinä toisessa paskalehdessä sitten oli päällimäisenä? No tietysti Matti Nykäsen uusin romanssi ja kuinka se pelasti hänen elämänsä. Mun päässä heräsi ensin heti että siellä toimituksessa on kiroiltu heti kun on nähty kilpailevan lehden lööppi, siellä on mukit lennelleet ja huudettu, että "VITTU! TOI MYY!"

Nyt lööpeissä oli maalit vaihdettu ja Nokian "uhri", Katja, tilittää kuinka firma oli riistänyt häntä ja tehnyt työoloista helvettiä. On se niin vitun vaikeaa. Ihan niin kuin lähtökohtaisesti sanon että kenenkään EI OLE PAKKO TEHDÄ TYÖTÄ JOTA EI TAHDO. Tehdastyöltä nyt voi ylipäätään odottaa vähintäänkin sitä, että ihmisoikeudet eivät aina päde seinien sisäpuolella. Vaikka ollaan kehitytty näitten muutamien vuosikymmenien aikana paljon, niin ei kuitenkaan niin paljon. Tehtaitten toimintaperiaate on yhä sama kuin 1800-luvulla. Paskaa pitää saada ulos äkkiä, ja työntekijöitä kyllä löytyy ja kaikki on korvattavissa. Tulosta pitää tehdä paskanakin päivänä. Joka siihen leikkiin lähtee, saa sitten leikkiä mukana niin kauan kuin jaksaa. Siitä voi aina jättäytyä pois, ja muuttaa vaikka Goalle polttelemaan pilveä, tai jäädä tänne vetämään sossuilla viinaa.

Ehkä kuulostaa julmalta, mutta mun mielestä viimeinen asia, mitä kenelläkään Nokian työntekijällä on varaa tehdä, on mennä heti juoruamaan paskalehdille siitä kun on nykypäivänä työnteko rankkaa. Eri asia jos siellä ihan käytännössä on jotenkin normaalista poikkeavat olot, että tehdään 16 tuntista päivää vartin ruokatauolla. Mutta ymmärtääkseni Nokian työntekijöillä on aina ollut vitusti sellaisia etuja, joista ei vaikkapa Plastepin Kuortin tehtaalla voisi unelmoidakaan.

Stephen Elop nyt on suomalaisten vihalle helppo maali, koska se toimii kasvoina tälle paskalle, mutta mä olen sitä mieltä, että tässä ei ole mitään uutta. Kaikki firmat integroituu pienissä piireissä seläntaputusten ja olankohautusten saattelemana. Esimerkiksi kaikki Amerikkalainen viihde ja media on ihan oikeasti neljän firman omistuksessa. Tämä nyt kuitenkin alkaa vaikuttaa jo ihmisten mieltymyksiin, musiikkimakuun, ja siihen mitä uutisia ihmisille kerrotaan ja mitä ei. Se on jo oikeasti isossa mittakaavassa perseestä. Mun mielestä Nokian hommat meni vituiksi jo silloin kun kännyköihin tuli värinäyttö, mutta on mun mielipide nyt vähän lientynyt sen myötä että voin lukea sähköpostia ja wikipediaa junassa. Lopultakin mulle on ihan vitun sama. Rikkaat rikastuu ja luultavasti mun tukia leikataan että saadaan näille duuninsa menettäneille työn sankareille sitä leveää sekaleipää, mihin ovat tottuneet. Eipä haittaa mua. Vaikka onkin multa pois.

Sokrates ja internet.

Lueskelin tossa eilen ihan vaan huvikseni illasta taas vähän filosofiaa, ja tajusin, että Sokrates koki 400 vuotta ennen kristinuskoa ja muut hömppää ihan samaa vitutusta, kuin minä tänä päivänä. Mun mielestä kaiken keskustelun pitäisi johtaa johonkin, sen sijaan että pyritään vaan nirsimään toistemme nilkkoja. Jos joku ei ymmärrä, tai sytyttää vähän hitaammin, puhun siis internetistä, ihmisten kommunikaatiosta joka on vain väittelyä väittelyn vuoksi, eikä minkäänlaisen totuuden saavuttamiseksi. Sokratestakin alkoi aikanaan vituttaa kaikki se egon mukaan sotkeminen, kaikilla on omat pallit pöydässä vasaran alla. Siksipä se vieroitti itsensä kaikesta ymmärryksestä ja heittäytyi "miksi?" linjalle aina kun joku esitti omia näkemyksiään. Jotkut pitivät tätä keskustelutapaa hämmentävänä, osa myönsi sen olevan hyvinkin kasvattava kokemus, kun joutui itse miettimään että miksi ihan oikeasti oli mitäkin mieltä.

Internet on paikka, jossa joka vitun foorumilla post count ja/tai rekisteröitymisajankohta määrää, ja skenenaamat skeneilee keskenään. Ketään ei oikeastaan kiinnosta mikään muu, kuin kasan päällimmäiseksi pääseminen, ja vaikka keskusteluun viitataankin hienoilla sanoilla argumentaatio ja dialogi, niin käytännössä se on vaan inttämistä. Tästä syystä tykkään tuosta meidän grindcorefinlandista, koska se on niin vitun pieni ja sisäsiittoinen paikka, ettei siellä juuri intetä. Toivonkin että se pysyy mahdollisimman pitkään sellaisena, koska nyt se on lähinnä sellainen vitun iso joukkomessengerkeskustelu. Yhteydenpito kanava tämän paskan tekijöille ja tykkääjille.

Mulla ei lähtökohtaisesti ole vaikeutta myöntää olevani väärässä, vaikka joskus saatankin vaikuttaa suhteellisen paksukalloiselta kaverilta. Olenhan mä. Mulle saa perustella aika huolellisesti jos väittää mun olevan väärässä, mutta jos huomaan olevani väärässä, korjaan maailmankuvaani sitten oikeammaksi. Jotkut mun näkemykset voi ihan hyvin olla ristiriidassa joidenkin toisten juttujen kanssa, koska mua ei oikeasti kiinnosta laatikoida mitään ajatuksia yhtään mitenkään päin, kuten kaikkia muita ihmisiä tuntuu kiinnostavan. Se johtuu tästä ajasta. Ollaan niin postmodernisti hukassa, että meidän on PAKKO kuulua johonkin porukkaan. Sua koitetaan värittää koko ajan poliittisesti, vaikka sinun maailmasi ei mustavalkoinen olisikaan. Sinut laitetaan viiden minuutin kirjoittelun perusteella johonkin laatikkoon, koska jokainen keskustelija kuvittelee olevansa ylivertainen muihin nähden. Mä en koe, ja mielestäni osaan suhtautua itseeni huumorilla, koska olenhan mä nyt aika vitun säälittävä nörtti, joka leikkii kovempaa jätkää kuin onkaan. Ei siis ole ihme vaikka olisin väärässä tämän tästä.

Tämä ei tarkoita että kokoomushuorat voisivat tulla sanomaan mulle että hei oikeesti, raha ja nato on jees, ja sä olet syöpä täsä yhteiskunnassa. Todellisuudessa koen, ettei rikkaitten pennuilla ole kyllä lähtökohtaisesti mitään käsitystä todellisuudesta, koska suurin osa tässäkin maassa elää niissä alkoholin rikkomissa köyhissä perheissä. Ja silti, ihan kuin maailmassa muutenkin, se pieni marginaalinen prosentti on se, joka sanoo että Kokoomuksen kannatus on nyt korkealla ja äänestetään nyt kaikki Kokoomusta niin päästään Natoon kunniapaikalle Ameriikan meininkeihin. Jos ei Kokoomuksessa ole sitä tajuttu, se suuresti ihailtu amerikan meininki on ihan pelkkää paskaa, joka luhistuu käsiin koko ajan. Ja se sataa sieltä pilvilinnoista tänne meidän niskaan. Kärsikää, mä lähden katsomaan Napalm Deathia Hesaan.

Onpa taas asiaa. Jättäkää äänestämättä.

Kokoomuksen kannatus on mielipidemittausten mukaan suurimmillaan. Ehkä vähän kyseenalainen väite, koska tietenkin se on ylipäätään jo ilmaistu väärin päin. Kokoomuksella on tällä hetkellä suurin kannatus, eikä sekään kerro mitään todellisesta tilanteesta, vaan mittarista itsestään. Ei tarvitse olla mikään suurempi älykkö tajutakseen, että tuollaisessa otanta on suhteettoman pieni, ja varmasti ei ole kyseiset (muistaakseni lehti oli Etelä-Suomen Sanomat, joka nyt käytännössä kuitenkin taitaa meinata lähinnä Päijät-Hämettä, välillä Hesaa ja ainakin vielä Pertunmaata.) toimittajat lähteneet maakuntiin kyselemään tuolta maalaisilta, joita ei kuulema politiikka kiinnosta ja jotka eivät siitä mitään ymmärrä. Tavallisimmin vain jälkimmäinen pitää paikkansa. Ei, tällaisessa mittarissa kävellään Trioon täällä Lahdessa, ja kysellään pankissa jonottavilta eläkeläisiltä siinä yhdentoista aikaan päivällä, että mitä ne ovat mieltä. Amerikan malli ei toimi täällä. Täällä ostoskeskukset eivät yhdistä kaikkia ihmisiä, vaan pikemminkin jakaa ne vanhoihin ja nuoriin, ja jättää meidät vaivaannuttavaa välivaihetta elävät vähän niinkuin ulos. Kai joku voisi höhötellä mun kuuluvan vielä nuoriin. Mutta mä olen vaan yks vitun mummo koko jätkä, joten kiistän väitteen ja sanon että ikä on vaan numero. Mä olen 42.

Jos jollain ilveellä tuo mittaus pitää paikkansa, ja Kokoomus tappaa talossa ja puutarhassa, niin onnea teille vaan, eikö se suuresti ihailtu Amerikka näyttänyt mitään esimerkkiä presidentillään ja sen kahdella kaudella, vai eikö siitä vain opittu mitään?

Mua on viimeaikoina myös ärsyttänyt kun olen taas kuullut tätä lentävää lausetta: Jos ei äänestä niin ei voi valittaa! MITEN NIIN EI!? Tuo lause on järjettömintä huttua, mitä olen koskaan kenenkään suusta kuullut ja en käsitä miten se on ajettu niin harmittavan syvään ihmisten nuppiin. JOS sä äänestät, sulla ei ole varaa valittaa, koska olet ollut mukana päättämässä systeemeistä. Jos sä jätät tietoisesti äänestämättä, sä nostat kädet pystyyn ja toteat, että "pitäkää tunkkinne, mä en tahdo olla missään tekemisissä tämän kanssa!" Ylipäätään meidän koko kansanedustus systeemi on aika kaukana edustuksellisesta demokratiasta, koska meidän eduskunta vastaa ennemmin jotain lätkän play-offia, jossa eri porukat tappelee ensin joukkueista ja sitten alkaa neljän vuoden pudotuspelit. Yksilöiden äänestäminen ryhmävetoisessa politiikassa on aivan vitun turhaa. Se ei palvele mitään tarkoitusta.

Jos olisi edes porukka ihmisiä, jotka ajaisivat mitään oikeaa asiaa ja keskittyisivät olennaiseen, niin voisin harkita äänestämistä. Uudet puolueetkin ovat vain musiikin maksullisuudesta suuttuneita nörttejä ja kolmenkympin kriisissä pyristeleviä hipstereitä ja mangateinejä, joiden mielestä Muhammetin pallien murskaaminen on kaikkien uskontojen tasapuolista kritisointia, vaikka siitä selkeästi paistaa läpi terrorismin pelolla ratsastus. Vittu mitä paskaa. Sitten kun koskaan sanon mitään tästä, joku kysyy miksi mä en lähde politiikkaan mukaan. Siinä vaiheessa mun henkisen kompressorin limitterit lyö punaista ja kysyn että onko ko. henkilö kuunnellut hetkeäkään, mitä mä olen sanonut.

Kaipa voisin horista tästä vitutuksestani taas vaikka kuinka kauan, mutta pitää lähteä kävelemään töihin, että kerkeää ajoissa perille. Mukavaa vaihtelua kahdeksasta neljään tämä viidestä yhteentoista.

Poltettavaa paskaa!

Tänään mulla muuten kävi mielessä, että voisin julkaista näitä paskoja ennemmin jonkinlaisena DIY-lehtenä, koska tähän tuntuu tyhmältä laittaa kaikkea sitä paskaa mitä mä teen päivän aikana. Jos olisi paperilehti, voisi olla mukana piirrustuksia ja muuta satunnaista paskaa. Mutta se maksaisi rahaa, koska tarvitsisin laser-kasetin. Jos mitään kiinnostusta mahdolliselle paperiversiolle tästä kaikesta on, laittakaa mailia mulle riderofthelastday@hotmail(piste)com. Ihan vain jo että näkisin onko tässä ideassa mitään vitun järkeä.

Vuohia tuijottelevat okkultistit.

Katsoin juuri vähän aikaa sitten warettamani elokuvan Miehet, jotka tuijottavat vuohia. Ei, tyhmästä pilkkua nussivasta nimestään huolimatta se ei onneksi ole jotain Stieg Larssonin jäykistelyä, jotka on ihan jo noilla rasittavilla nimillään ajaneet mut vaikutuspiirinsä ja yksinkertaisen kiinnostustasonsa ulottumattomiin. Tämä sen sijaan oli hyvinkin mielenkiintoinen ja inspiroiva pätkä. Lyhykäisyydessään siinä toimittaja törmää 60-luvulla perustetun jenkkiarmeijan psykologiseen ja astraalitason sodankäyntiin perustuneen erikoisyksikön jäänteisiin ja tavallaan kertoo tuon porukan tarinan. Olen törmäillyt näihin 60-luvun CIAn mielenhallintakokeisiin ja hippien okkultismiin ja new age hässäköihin jo ihan näitten harrasteitteni puolesta jo aiemmin useasti, joten tämä sitten mukavalla tavalla vielä syvensi ymmärrystä ja yhdisteli viivoja näitten pisteitten välillä. Ihan sama onko kaikki faktaa vai ei, koska se yhdisti nimenomaan näitten asiayhteyksien välillä olevat pisteet.

Okkultismi on asia, joka mua ei kiinnosta siinä mielessä, kuin miten se kiinnostaa kaikkia black metal jässiköitä täällä pohjolassa. Täällä se on olemassa lähinnä kirjaimellisena ja täysin keksittynä pajarista "flippailuna" lääkkeitten sekakäyttönä, ja tietysti siinä että muistetaan laulaa saatanasta. Käytännössä okkultismi kiinnostaa mua ihmismielen ilmiönä, ja mahdollisen inhimmillisen kapasiteetin lisäämisenä. Monestihan ne ovat maailman viisaat tuhlanneet aikaansa siihen, että tarkastellaan voisiko ihmisten ajatuksia lukea ja viestiä telepaattisesti, ja ajatusten luku aivokäyriä seuraamalla on jo mahdollista, vaikkakaan ei tarkkaa, koska se toimii ihan yhtä hyvin kuin valheenpaljastuskokeetkin. Se mittaa reaktiota kehossa ja veren virtausta aivoissa, ja sen voi tulkita miten vain tahtoo. Siltikin joissain kokeissa on osoitettu, että ihmisellä on kyky aistia tulevia tapahtumia intuitiivisesti. Se on mielenkiintoista. Se on kiehtovaa. Se on helvetin siistiä!

En sen tarkemmin osaa sanoa, mitä mä lopultakaan olen kaikesta tuollaisesta yliluonnollisesta mieltä, koska mä olen nähnyt ja kuullut elämäni aikana paljon tarinoita ja tapahtumia, mutta en varsinaisesti kokenut yhtään mitään. Ja juurikin siitä syystä mä en aio lyödä mitään varmaksi. Mä en käytännössä usko, että ihminen jäisi vaikkapa kuolemansa jälkeen tietoiseksi olennoksi kummittelemaan. Toisaalta mä uskon, että siitä voi jäädä sellainen sähkömagneettinen purkaus, ikään kuin televisiosta jos sen sammuttaa yllättäen kesken kaiken, ja kuva jää ruutuun vielä hetkeksi.

Ajatusten luku on samanlaista harmaata aluetta. Mä voin suoraan sanoa, että minun, ja veljeni Eetun välillä telepatia on totisinta totta. Sen huomasi viimeistään viime perjantaina kun ajettiin keikalle Karjaalle. Kaksi kertaa ajomatkan aikana, ilman mitään ennakoitua sopimusta ja ajatusta reagoitiin tilanteeseen täsmälleen samalla tavalla. Molemmissa tapauksissa taidettiin hihkaista jotain, ensin simppeli "jeeeeee", mutta täsmälleen samalla sävelkorkeudella ja pienellä nostolla. Toisella kerralla sanottiin joku sanakin samaan aikaan samalla äänellä. Tätä tapahtuu joka päivä, ja se on siis tietynlainen yhteys meidän välillä. Kukaan kysyy mitään, me vastataan samaan aikaan. Silti en väitä tätä yliluonnolliseksi, vaan 20 vuoden tauttoman läsnäolon luomaksi alitajuiseksi käyttäytymismallin hahmottamiseksi, siksi, että me vaan tunnetaan toisemme paremmin kuin suurin osa aviopareista, ja että meidän nupit on väännetty suunnilleen yhtä paljon kaakkoon. Noin niin kuin lyhykäisyydessään.

Kaikki tällainen paska toki kiinnostaa mua aika paljon, mutta mä en pidä sitä kaikkein olennaisimpana ja tärkeimpänä pohdiskelun aiheena tällä henkisellä työpöydälläni. Avaruus ajaa ohi. Ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen ja psykologia, filosofia ja maailmankaikkeuden olemus ajavat mulla okkultismin ja yliluonnollisen ohi. Se on kuitenkin sellaisia asioita, joihin saa vastauksen aikanaan, ja jos olen kummituksistakin väärässä, olen vain ja ainoastaan onnellinen, ja lupaan kummitella teille kaikille ihan vitusti. Ette nuku yhtään yötä kusematta housuunne, jos mä joskus kuolen. Se ei tosin ole aikomuksena. Olenhan täysin ylivertainen ja yli-inhimmillinen.

Jälkisanat: googletin Men Who Stare At Goatsin, ja ehkä Larssonilla on joku yksityisoikeus noihin pilkkunimiin, koska elokuva onkin suomennettu Vuohia tuijottaviksi miehiksi.

Virtaa taas jostain.. Rasismista näemmä.

Kun mulla nyt kerran on intoa kirjoittaa niin voisinpa jatkaa. Mä olen pari päivää katsellut Dave Chappellen stand up-komiikkaa. Kyseinen henkilö on mun mielestä kaikista mustista stand up koomikoista ainut oikeasti hauska, älykäs ja todella hyvä. Täysin ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna, koska kaikki nämä muut vaan hokee niggabitchassmothafuckaa ja puhuvat naisista, niiden alistamisesta tai pilven poltosta. Joo, kyllä myös Dave Chappelle ajoittain, mutta kaiken sen välissä kulkee todella vahvaa viestiä koko ajan. Chappelle käsittelee pitkälti rotujen välisiä eroja, ja ajaa sitä pientä totuuden punaista lankaa ihmisten päihin kaiken naurun ohella. Lisäksi sillä on kaikkein parhaat valkonaamaimitaatiot. Niille olen nauranut ehkä eniten. Toki joku voi sanoa, että se kaveri ajaa vaan kuilua rotujen väliin korottamalla mustia tiettyyn asemaan, mutta se on mielestäni vähän eri sävyistä. Chappelle on ylpeä juuristaan ja väristä, ja käsittelee niitä stereotypioita paljon, mutta siltikin se on rehellinen kaveri, joka kyseenalaistaa itsensä ja ihmiset ympärillään, eikä ota asioita itsestäänselvyytenä.

Välillä mua ihan oikeasti hävettää katsella, miten jokaisesta suomalaisesta tulee internetissä itsenäisen Suomen supersankari ja karvaranteet ja neekerit pitäisi ajaa vittuun meidän hienosta maasta. Ja jättää se näille älypäille, jotka sitten kiertäisivät täällä potkimassa joitain muita, jos ei erivärisiä olisi? Koska rotuviha on pohjimmiltaan pelkkää projisointia. Omien pelkojen ja munattomuuden heijastusta syntipukkiin, joka näennäisesti on tullut pilaamaan meidän yhteiskuntamme rakenteet. Ei sen puoleen, osa maahanmuuttajista on tullut tänne pilaamaan yhteiskuntamme rakenteet. Ei sille mitään mahda. Mutta ei kaikkien ulkoa tulevien vihaaminenkaan onnistu poistamaan sitä pientä osaa joka täällä toimii pääasiassa isompien rikollisporukoitten lieassa.

Ihonväri on ihan yhden vitun tekevää. Jos siitä on tarvetta tehdä numeroa suuntaan tai toiseen, ollaan väärillä jäljillä. Jos aletaan suosia ihmisiä, lähtökohtaisesti kuitenkin täysin yksilöllisiä tapauksia, joille on kaikille sattunut täysin erilainen geenilotto, ei voida välttyä sorsimasta jotakuta. Joka suuntaan ei voi kumartaa samaan aikaan, aina se perse jonnekin paistaa. Ihmisten tulisi oppia ymmärtämään, että erilaisten ihmisten kanssa voi tulla toimeen, kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikille pitäisi antaa mahdollisuus. Kyllä tiedän fiksuja nutipäitäkin, jotka ymmärtää että suurin osa siitä porukasta ei ole mitään maailman välkyintä sakkia. Jokaisella ihmisellä on oikeus juuriin ja historiaan, koska kaikki se määrittää meidän nykyisyyttä ja tulevaisuutta olennaisella tavalla. Harvempi uusnatsikaan tuolla pikkukunnissa mitään arjalaista sukuperää on.

Nationalismi aatteena ylipäätään on mielestäni vähän pöhöttynyt, koska ei ole koskaan ollut mitään yhtä kansaa missään. On eri alueilla asuvia, eri kulttuuriperimän omaavia ihmisiä, jotka sähläävät omilla pelimerkeillään miten mielivät. On outoa ajatella että olisi SUOMI joka on SUOMALAISTEN, koska se hajoaisi sitten kuitenkin sitten vaikka taas hämäläisiin ja savolaisiin ja vaikka mihin pienempiin porukoihin, jotka voisivat ihan yhtä hyvin julistautua jollain tavalla autonomisiksi porukoiksi, ja jossain vaiheessa kaikesta tästä vain loppuisi järki.

Kulkekaa ympäriinsä, käykää maailmalla ja nähkää, miten se suomalaisuus ei ole mikään rajalinjoihin sidottu juttu, vaan se on SINUSSA, siinä mitä sun vanhempasi ja sukusi on sulle opettanut ja antanut, mitä SÄ kannat mukanasi ihan minne tahansa menetkin. Se on ihmisyyden juuri, joka on meissä jokaisessa, ja josta seuraavat oksat joskus versoo, jos sen osaa kasvattaa jonkinlaiseksi puuksi, tai vaikka vain ruukkukasviksikin. Jos sitä koittaa polkea ja peitellä, se kuolee, jos sitä kastelee liikaa, se hukkuu. Pitää antaa sille tilaa hengittää ja kasvaa vapaana, nähdä jonkinlaista valoa ja saada riittävästi happea. Ymmärtäkää keitä olette ja mistä tulette, tajutkaa että jokaisella teolla on paitsi seuraus, myös syy, joka lähtee jostakin kauempaa, kuin tästä hetkestä tai eilisestä. Nyt menen nukkumaan, lav änd piis. Koittakaa olla hakkaamatta toisianne palasiksi pyhissä sodissanne.

Luomisen tuska, vai tuskan luominen?

Tänään oli ilmestynyt radiossakin paljon puitu tutkimus siitä, että runoilijat ja kaipa muutkin taiteilijat ovat alttiimpia mielenterveysongelmille kuin tällaisiin harrasteisiin taipumattomat ihmiset. Tarkentaen he joutuvat hullujen huoneelle 20 kertaa todennäköisemmin, kuin remonttireiska. Tähän löytyy mielestäni heti yksiselitteinen ja selkeä syy: Ihmiset ovat rottia. Kun yksi rotta ei sopeudu joukkoon, me merkkaamme sen ja syrjimme sitä, työnnämme sen pois tästä lintukodostamme. Ihmiset ovat kaikesta lajimme mahdollistamasta sosiaalisesta kanssakäymisestäkin huolimatta pieneen piiriin lämpeneviä ja kapeakatseisia. Jos sinusta ei ole hyötyä yhteiskunnalle tai et sopeudu siihen muutoin, sinut ollaan heivaamassa ulos siitä alta aikayksikön. Ja yleensäkin taide syntyy pään sisäisistä konflikteista, tavallisimmin muitten ihmisten ja ympäröivän maailman kanssa. Propagandataidetta lukuunottamatta en juuri keksi rehellistä, status quoa ylistävää ja rehellistä taiteenmuotoa. Ehkäpä antiikin Rooman ylistyksessä on ollut jotakin sellaistakin, mutta lopultakaan emme pääse niiden ihmisten päähän. Pitkälti taiteilijat ovat sielläkin kai palkkatyöläisiä olleet.

Kysymys siitä, miksei tänä päivänä ole vaikkapa Byronin ja Goethen kaltaisia kavereita, on se yksinkertainen syy että jos täällä oireillaan, niin meille ollaan lyömässä nappia naamariin jo ennen kuin diagnoosi on ulostunut printteristä. Jos konfliktit estetään, ei ole tarvetta kapinoida. Voi saman tien mennä rakentelemaan mökkejä. Enkä vähättele talonrakentajia. Monet saavat työstään rehellistä iloa, joak on verrattavissa siihen onnistumisen tunteeseen kun saat vaikkapa biisin valmiiksi. Toisaalta ainakin meikäläiseen nähden talonrakentajat saavat niitä onnistumisen tunteita huomattavasti useammin kuin minä. Ehkäpä se on myös omiaan altistamaan henkiselle epätasapainoisuudelle, että odottaa itseltään liikoja.

Tai ei liikoja, vaan yksinkertaisesti parempaa. Et ole riittävän hyvä jos et saavuta sitä jotakin, joka sinulla on tähtäimessä. Samalla tiedät, ettet koskaan myöskään tule saavuttamaan sitä, koska jos muka saisit kiinni siitä Platonin kehittelemästä IDEASTA (uskon että ainakin taiteen kohdalla jokaisella on mielessään täydellisen teoksen idea, jota ei voi koskaan saavuttaa, mutta jonka osia ja heijastumia kaikki tekeleesi eri tavalla ovat.) niin kaikki tekeminen muuttuisi kertarysäyksellä mielettömäksi ja ahdistavaksi, koska se olisi turhaa. Se täydellisyys olisi jo saavutettu, ja elämäsi olisi tyhjää. Tieto siitä, ettet koskaan saa tehtyä elämääsi tyhjäksi on tavallaan lohdullinen, mutta myös turhauttava, koska tiedät yltäväsi korkeintaan "melko hyvään". Se on omiaan luomaan päänsisäisiä ristiriitoja, jotka sitten tulvivat ulos kaikkena sinä moniulotteisena paskana, jonka olemme oppineet tuntemaan taiteena.

Käytännössä koko keskustelu on siis muna-kana-tasoa, koska se on lopultakin aivan sama, ovatko runoilijat hulluja vai hullut runoilijoita. Pääasia on se, että kaikki tämänkaltaista tietä, estetiikan, musiikin tai talonrakennuksen kautta kulkevat tulevat aina pettymään ja jossittelemaan, ihmettelemään milleissä irvisteleviä listoja ja vääriä sointuja, mikäli heillä nyt ylipäätään on yhtään todellisuuden tajua. Omalle kohdalleni ei ole sattunut vielä yhtäkään ihmistä, jolla ei olisi. Tohtorin lakki mulle päähän, kiitos.

Cut To Fit, Nothing More To Eat, Liikaa Lovee ja Berusalem Karjaalla 4.2

Eilen käytiin Karjaalla karjahtelemassa. Oli aikasen vitun kivaa taas, juuri niitä reissuja mistä ei lähtiessä tiedä yhtään mitään, ja sitten kaikki muuttuukin aivan helvetin siistiksi eikä voi lopulta kuin virnistellä kun on niin kivaa. Tiedättehän? Työkkäri onnistui nostamaan vitutuskäyrän sen verran korkealle, että ajattelin tämän reissun olevan viimeinen asia joka innostaa tehdä. Vililläkin oli takanaan erinäisiä kommelluksia ja Eetulla krapula. Eli lähtökohdat olivat väsyneet ja kuluneet. Viiden jälkeen päästiin Lahden ulkopuolelle ja puolentoista tunnin päästä oltiin lievästi eksyksissä kun navigaattori ei oikein ymmärtänyt meidän olemassa oloamme. Toki nyt Lohja-veteraanina tiesin että Karjaa on siinä jossain lähellä. Mutta en tarkemmin.

Synkkiä metsäteitä pitkin sitten löydettiin perille siinä puoli kahdeksan jälkeen ja saatiin kuulla ettei soundcheckejä voida aloittaa ennen kymmentä. Kolme ensimmäistä paikallista tuntui karanneen suoraan Kummelin käsikirjoituksesta, ja ylitsevuotava ystävällisyys vähän pelotti meitä maalaispoikia, joten vetäydyttiin sitten takahuoneeseen syömään tonnikalasalaattia. Vähän hämmensi kun kaikki puhuivat sujuvasti ruotsia, ja itse ei. Tässä vaiheessa vielä luultiin olevamme ekana, niin mikäpä siinä sitten olisi ollut ollessa. Pääsee aikaisin kotiin kuitenkin. Sitten saatiinkin tietää että soitetaan viimeisenä, mikä oli lievä järkytys, kun oltiin kuitenkin kepeästi paskin taas.

Pieni uudelleen suhtautuminen ja venailu. Eetu tinttasi kaljaa baarin puolella ja jossain vaiheessa piti hakea se takahuoneen puolelle rauhoittumaan, kun se huojui ja näytti siltä että kohta alkaa tulla legendaariseksi muodostunut "musta tuntuu et mun täytyy mennä nukkuu"-vaihe. Irokeesinsä kanssa se näytti joltain känniin juotetulta kakadulta. Sen jutut oli vitun huonoja ja se haisi pahalle. Vähän aikaa se keräili ja kun vihdoin ja viimein oli Nothing More To Eatin vuoro, mentiin sinne katselemaan ja fiilistelemään. Kyllähän se meno pyyhkii meillä lattiaa ihan mennen tullen, ei voi kun virnistellä tyhmästi kun katselee niitä keikalla. Berusalemin kitaristi nauroi että me ollaan hyviä mutta perutaan aina, niiden olisi pitänyt olla kolmella keikalla meidän kanssa viime keväänä, ja ne on ollut ne ainoat keikat jotka on ikinä jouduttu perumaan, koska meillä ei ollut rumpalia silloin. Lievästi huvitti.

Oma veto oli juuri sellainen, kuin voi meiltä odottaakin: Yksi on kännissä, yksi jännittää ja yksi on läski. Neljä ekaa biisiä meni aika vituiksi, ja sen jälkeen alkoi kulkea. Vitun hauskaa oli, Ja koska vaan lähdetään uudestaan. Videota laitan ehkä joskus jos kehtaan. Oli se aika paska, mutta silti vitun hauska ja hyvä keikka. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan..

Työkkärin nettisivujen valitussysteemiin, häviää kuitenkin koneistoon joten laitan sen avoimesti näkyviin joka vitun paikkaan. VITUTTAA SAATANA!

Kirjoitin harjoittelusopimuksen työpaikalla. Tulin tuomaan sen teille, piti olla läpihuutojuttu koska työ alkaa maanantaina. Ensin hain täysin turhan vuoronumeron, sen jälkeen täti (etunimi Marjaana, nimilaput on näemmä henkilökunnan turvaksi poistettu käytöstä. Ovela liike. Todella läpinäkyvä vain.) alkoi inttää, että työnhakuni olisi katki, eikä maanantaina alkavat työt alkaisi. Sanoin, että sen pitäisi olla voimassa, ja hän intti että pitää käydä kerrosta ylempänä katsomassa. Kävin, ja työnhaku ON voimassa 16.3 asti.
Suora lainaus: "Mitähän vittua ne siellä alakerrassa taas sekoilee.." Kaikki tämä turha vääntäminen oli siis vain ja ainoastaan ko. työntekijän henkilökohtaista, persoonaani kohdistuvaa "vittuilua", josta voisi aika kevyesti saada kunnianloukkausjutunkin aikaan. On tässä maassa tyhmemmätkin kaverit oikeudessa voittaneet. Palasin takaisin alakertaan ja välissä oli opastuksenkin päivystäjä (aikaa mennyt n. 5 min) vaihtunut, etten varmasti päässyt suoraan ja helposti samaan asiaan. Jouduin siis käytännössä ilman mitään hyvää syytä jonottamaan vielä edelläni olleet ihmiset, vaikka minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt saada koko paska hoidettua jo ensimmäisellä kerralla. Jouduin viereisessä kopissa istuvalle naiselle, joka käyttäytyi huomattavasti asiallisemmin, ja hoitikin asian, jopa ilman vittuilua tai ongelmia.
Kysyin missä voi tehdä valituksen, ja jos työntekijä ei tällaista asiaa osaa kertoa, se laittaa kyseenalaistamaan työskentelevien ihmisten ammattitaidon. Viereisen kopin Marjaana kuikuili siitä sitten yli ja sanoi että oli pomoltaan kysynyt ja minun kuulema piti yläkerrassa käydä, mikä olisi sinänsä ihmeellistä, koska yläkerran työntekijä ei varsinaisesti kyllä TEHNYT yhtään mitään, vaan sanoi että kaikki on niinkuin pitääkin.
ELI, joko hoidatte ammattinsa osaavia työntekijöitä sinne duuniin, yhtenäistätte talon sisäisen turhan byrokratian pois ( tuollainen antaa vain kuvan turhasta paskantärkeydestä, vähän kuin kana liimaisi värikästä silkkipaperia perseeseensä ja väittäisi olevansa riikinkukko) tai ainakin pidätte työntekijöillenne asiakaspalvelukurssin. Koska se on kuitenkin aika tärkeä juttu siinä suuressa imagosodassa, jota te käytte täysin väärillä rintamilla. Ainut hyvä puoli koko teidän paskalaitoksessanne on L*****n Riku, ainut ammatissaan toimiva ihminen josta olen ikinä puhunut ja kuullut puhuttavan hyvää.


Lahdessa 4. 2. 2011