torstai 6. tammikuuta 2011

Vaalit lähestyy. Sudet ja hyeenat juhlivat.

Sudet ja korppikotkat tulevat repimään lihat irti luista. Kokoomus ja Keskusta koittavat sanoutua irti siitä saatanallisesta liitosta, jonka ovat luoneet. Kaikki heidän vihollisensa taas ovat populistisia ituhippejä, jotka elävät jossain satumaailmassa, eivätkä ymmärrä että tämä maailma on markkinatalous, baby!

Enemmän kuin mitään, mua vituttaa seurata kaikenlaista ihmisten vapaata keskustelua internetissä tai lehtien sivuilla. Käytännössä se koostuu kahdesta asiasta: Ihmisistä, jotka valittavat, ja ihmisistä jotka valittavat. Ensimmäinen ryhmä valittaa poliitikoista, päätöksistä ja elämästään. Nämä ovat ensisijaisesti köyhät, päähän potkitut ja kaikki muut, jotka ovat liian köyhiä kuuluakseen toiseen ryhmään. Toinen ryhmä on se rikkaitten ja heidän persettään nuoleskelevien ryhmä. He heittelevät populisti-kortteja enemmän kuin pakasta löytyy, koska ymmärtävät, ettei heillä ole varaa heitellä natsikortteja, koska heidän oikeisto-kapitalistinen maailmankuvansa on lähempänä spektrin natsipäätä kuin vastapuolella.

Populismi siis on tänä päivänä tämän suuren ja sorretun kansan tunteisiin vetoamista. Esimerkiksi kaikkien Kokoomusnuorten mielestä Paleface on populisti, koska kalikat tuntuvat osuvan näihin koiriin poikkeuksellisen hyvin. Mielestäni Karri teki siis Helsinki-Shangri-Lansa kanssa vitun hienoa työtä, vaikka lievästi ärsyttikin sen jälkeinen "ei kukaan muu tee kantaa ottavaa musiikkia", vaikka sitä on Suomen maakin väärällään juurikin nyt. Mielestäni populismilla voi olla sekä hyvä kääntöpuoli, että se mahdollinen persekin, joka tosin täällä Suomessa tuppaa korostumaan, koska kenelläkään ei tunnu riittävän henkilökohtainen havaintokyky ja ymmärrys informaation ja nollainfosilpun erottamiseen. Populismi voi olla hieno asia, jos se saa jonkin kansan joukon niin hereille, että sillä saataisiin jotain konkreettista aikaan. Mielellään vallankumous. Negatiivista populismia taas on se, että kaikkea paskaa käytetään äänien kalasteluun, kuten Kataisen Jyrki vaikkapa teki juuri tuossa joulun alla. Varmasti ei ole sattumaa, että juuri tänä jouluna, vaalien ollessa nurkan takana, hän alkaa pohtia suomalaisen joulun pitkiä perinteitä. Vanha, se pääasiassa äänestävä kansa, tykkää ihmisistä jotka tykkäävät perinteistä. Jos jonkun "Mietteitä" joulun arvoista ja perinteistä julkaistaan vaikka Hesarin laajuuden omaavassa lehdessä, se ei ole mikään pikku juttu, saatika vahinko. Se näkyi minulle niin selkeänä suden yrityksenä vetää valkoista taljaa niskaan ja sanoa: "hei, mä olen yksi teistä. Mä olen teidän kaveri."

Minä henkilökohtaisesti en ole vasemmalla, enkä oikealla. Mielestäni on lapsellista tunkea kaikki samoihin kaappeihin, ja tiedän että moni niputtaa minut saman tien punavihreisiin rastapäähippeihin, jotka mieluummin polttelevat pilveä kun menevät töihin. En käytä mitään päihteitä, enkä harhauta ajatustani muillakaan lapsellisilla tempuilla. Teen töitä kun katson tarvitsevani rahaa, tai vaihtelua elämääni. En tee työtä koska minun odotetaan tekevän työtä. Kunnioitan ympärilläni olevia ihmisiä, mikäli he kunnioittavat minua. Asettamalla minulle rajoja saa takaisin vain rikkinäisiä aitoja. Se ei kannata. Esimerkiksi jokaisessa työpaikassani olen sanonut jo työhaastattelussa, että musiikki ajaa ohi kaikesta muusta, ja teen työni hyvin, mutta jos on vaikkapa keikka tiedossa, se ajaa ohi kaikesta muusta. Minulla ei ole ongelmaa riskeerata mahdollista "uraa" yhden onnistuneen illan takia. Tämä ei ole koskaan muodostunut ongelmaksi, ikinä en ole saanut töistä potkuja. Ja uskon, että en tule saamaankaan, koska en hakeudu töihin, jossa työnantajan ja minun itseni välillä ei vallitse keskinäinen kunnioitus ja ymmärrys.

Mitä niihin rastapäähippeihin tulee, niitä minä vihaan melkein yhtä paljon, kuin Kokoomushuoria ja rahan perässä juoksijoitakin. Jos elämässä on jotain vialla, sen voi korjata. Maailma on paska paikka, mutta se pitää vain kohdata, tarttua lapioon ja alkaa mättää sitä paskaa pois tieltä, sen sijaan että ollaan aktiivisesti passiivisia omalla sohvalla jointti huulessa ja jauhetaan paskaa verkkaiseen tahtiin. Ehkä sellainen veltto olemus ärsyttää minua siksikin, kun olen itse muka niin saatanan terävä. Herman Hessen Siddharthassa kuitenkin kuvailtiin loistavasti kaltaisiani ihmisiä sanomalla, että heihin ei muu maailma vaikuta, eivätkä he liioin välitä muusta maailmasta, vaan jonkinlaisen taivaan kappaleen tavoin he kulkevat täysin omaa rataansa kohti omia päämääriään. Kyllä, olen buddha. Suck it.

Lienee paikallaan myös ymmärtää se, että vaikka internet ja sarkasmi ovatkin mielestäni ohittaneet jo täyden palamisen vaiheen, ja ovat lähinnä korppikotkien ja muitten haaskaeläinten keskinäistä nahistelua ja murinaa, suhtaudun itseeni siltikin hyvinkin vahvasti huumorin kautta. Mitenpä muuten tällainen nipin napin normaalipainoinen, spurgun näköinen työtön absolutisti voisikaan pärjätä päivästä toiseen sekoamatta? Ei mitenkään. Ei elämästä ilman päihteitä selviä, siitä olen varma, mutta mä aion ainakin pitkittää niitä omia narkkarivuosiani sitten niin pitkälle, kuin mahdollista.

Niin joo, se mitä mun alunperin piti sanoa, on se että Dina Tv:llä ( http://www.dina.tv ) näkyy lauantaina ja sunnuntaina 21.30 vielä Grind Over Helsinki kooste, jossa meiltäkin haastattelu ja pari biisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti