sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Hevi on iskelmää..Ikävä kyllä.

Yksi asia joka mua nykymetelissä vähän häiritsee, on sen hivenen kaavoihin kangistunut iskelmällisyys. Siinä on liikaa sellaista mukapakollista muotokieltä, jota ei voisi rikkoa muka oikein mitenkään. Biisit kestävät lähintään 4 minuuttia, tuplabasarit jauhavat keskitempoisena mattona koko ajan ja joka kohdassa öristään jotain liibalaabaa, ennen kuin tulee puhdasta kertsiä jonkun suhteellisen emon pohjan päälle. Näin hoidetaan himaan kaikki hitaammat biisit, loisto esimerkkinä vakka Insomnium. Mielestäni todella tylsää musiikkia.

Nopeammassa kamassa bändillä on ekan levyn jälkeen kaksi vaihtoehtoa. Joko lähdetään ohjaamaan ilmaisua punkista voimaansa ammentavaan, rokimpaan suuntaan, jonka ratkaisun vaikkapa Profane Omen teki, ja se oli mielestäni hyvä. Toinen vaihtoehto on se, että rikotaan biisit ja aletaan venkoilla turhanpäiväisesti ihan vaan venkoilun vuoksi. Joka biisissä on miljoona osaa ja ne seuraavat toisiaan helvetin epäloogisesti jonkun stopin kautta, joka näyttää että tässä oli tämä juttu, nyt lähtee jotain ihan muuta, jolla ei ole mitään tekemistä äskeisen kanssa. Ikäväkseni sain huomata, että MyGrain on esimerkiksi lähtenyt tälle linjalle. Tiedä sitten jos se livenä olisi yhtä hyvä kuin joskus neljä-viisi vuotta sitten, mutta levyn osto ei juuri inspiroi.

Yksi piirre missä iskelmällisyys myös ilmenee on promokuvien kaavamaisuus. Ennen kaikki jurottivat tai pönöttivät mahdollisimman tylyn näköisenä kädet taskussa kuka mitenkin. malliesimerkit tässä:







Nyt asetelma on kaatunut päälaelleen. Promokuvissa pitää olla mahdollisimman veikeä ja muka rikkoa kaavaa siitä mitä metallilta odotetaan, niin että vähintään yksi jätkä irvistää sillain veikeästi. Ainut vaan että jos sen olisi tehnyt kolme vuotta sitten, olisi omaperäinen. Stam1na niitä kai ensimmäisenä alkoi lätkiä kiihtyvällä tahdilla joka paikkaan, esimerkkejä tässä:







Ei siinä. Pisteet luovuudesta, koska onhan se nyt tietysti aina hauskempi keksiä uusia vaihtoehtoja kädet taskussa jurottamiselle. Mutta siltikin, promokuvat, jos niitä ylipäätään on pakko ottaa, pitäisi mun mielestä ottaa kuitenkin ennemmin kulloisen levyn hengen mukaan. Joku kuuntelee jotain MyGrainin levyä ihan muna pystyssä että pikkasen siisti juttu, minkähän näköset jäbät tätä soittaa... Ai nää on jotain suurtalouskokkeja... No.. Kiva..
Malli esimerkki hyvästä promokuvasta on mielestäni tässä:



Siinä on jotain omaperäistä, mutta fiilis säilyy. Simple as that.
Me päätettiin tuolla Puolassa tien varteen rivissä kustessamme että jos tästä ei oteta promo kuvaa, niin sitten ei mistään. Toisaalta voisi South Park hengessä tehdä sen Faith+1 promokuvan, koska se kuitenkin kertoo meistä ihmisinä aika paljon, että otetaan ideamme muilta. Ja että katotaan South Parkia. Plus että sellaisella promokuvalla myy levyjä.




Tulee tänä vuonna vitusti hyvääkin. The Hauntedin Unseen, Rotten Soundin Curses, Nappiksen uusi levy, Profane Omenin uusi levy, The Arson Projectikin vääntää kuulema jotain, Feastem tyrkkää omansa ulos, ja eiköhän se Nistikkokin. Meidänkin levy saatetaan julkaista, vaikka se venyy ja paukkuukin, ja nauhoitellaan uusia juttuja välissä. Neurosis sais mun puolesta tehdä kyllä uuden levyn kanssa Given To The Rising on hyvä mutta tuli jo aika kauan sitten. Tosin se bändi saa käyttää biisin tekoon ihan niin kauan kuin tahtoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti