torstai 20. tammikuuta 2011

Babylonin matematiikkaa.

Katsoin tuossa juuri uutisia Yle Areenasta, ja siellä kerrottiin kuopiolaiseen kouluun perustetusta yrityskylästä, jossa lapset opettelevat Babylonin Alkeet jo ala-asteella. Leikkivät siis yhteiskuntaa ja maksavat laskuja ja pyörittävät yrityksiä päivän. Helppo sitä on näyttää PÄIVÄN ajalta. Se ei kerro vuosien alamäistä kohti konkurssia, masentumisesta ja turhautumisesta ja idealismin ja työnteon mielekkyyden hitaasta kuolemasta, itsekunnioituksen menetyksestä eikä vihasta itseä ja maailmaa kohtaan. Yksi loistava kohtaus siinä oli, joka kuitenkin kuvasi yhteiskunnan toimintaa paremmin kuin mikään missään ikinä: Pönäkkä ja vähän hömelön oloinen poika istui pelailemassa jotain massikkasimulaattoria, siis kaatelemassa puita. Varmasti koska se oli lähimpänä tietokonepeliä, mitä koko paikassa oli. Sitten joku tuutori tuli sanomaan että pitää käydä työnjohtajalta kysymässä niinkuin tilausta, että tietää monta tukkia pitää kaataa. Sitten tämä hömelö vastasi puoliksi ymmärtäen että "joooo". Sitten se seisoo työnjohtajan luona ja se sanoo että "eikun sun pitää Riikalta kysyä tätä" ja taas hömelö seisoo siinä vähän hölmistyneenä ja sanoo "joooo". Ihan sama mitä teet, mitä olet halunnut tehdä isona tai missä olet hyvä, yhteiskunta ja byrokratia nussii sua perseeseen. Aina.

Mä saatan päästä työharjoitteluun nuorisotalolle, vastaamaan jostain bändisysteemeistä siellä. Se olisi aika jees. Palkkatuella vielä, jolloin rahaa tulisi ovista ja ikkunoista nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Nykyinen tilanne onkin sitten metka, koska mä saan sossusta 400 euroa, ja KELAsta (Tämä oli mulle yllätys, ei ole kertaakaan nyt talven aikana itketty sieltä mulle yhtään mitään, mutta vihollisia ne on mulle silti. The enemy of my enemy is not my friend.) 170 euroa, yhteensä siis suppean laskuoppini mukaan 570 euroa. Vuokra ja vesi tässä kämpässä on kaikkinensa euroja vajaa 500€. Lisäksi mulla on olemassa internet-yhteys ja puhelin, jotka maksavat mulle suunnilleen 33 euroa kuussa. Kun elämiseen jää noin 40 euroa, joka sekin yleensä menee laskuihin, mä olen täysin veljeni ja hyväntekeväisyyden armoilla. No, jälkimmäistä ei vaatelahjoituksia ja satunnaista ruokaa lukuunottamatta juuri ilmene. Mutta siltikin, mä voisin sanoa olevani köyhyysrajan alapuolella mitä tuloihin tulee.

Nyt Sitten se mielenkiintoinen osuus. Jos mä jostakin syystä en hakisi kolmeen ammattikouluun nyt keväällä (tai mun haku "ei rekisteröityisi" kuten viime vuonna kävi) multa menee 20 prosenttia toimeentulotuesta. 400 eurosta se tekee ymmärrykseni mukaan 80 euroa. Eli loppuisi internet ja puhelin, ja joutuisin kympillä myymään persettä että vuokra tulisi täyteen. Lisäksi tänä vuonna, jos en työharjoitteluaikana hae kouluun, valtio voi periä tuen (=koko työpalkan) takaisin. That would kinda suck. Sehän ensinnäkin tarkoittaisi suoraan sitä, että Lahden kaupunki on saanut mun työpanokseni ilmaiseksi, mikä on suomeksi orjuutta. Ongelma näissä on aina se, että mua kiinnostaisi paljon enemmän suuntautua yliopistopuolelle, mutta se taas ei kiinnosta ketään. Niinkuin ei sekään, ettei mun rahat riitä ihan tavalliseen elämään. Valitan, mutta ei se mua niin paljon haittaa. Lähinnä tahdon tuoda esille että tällaisiakin tilanteita voi olla, kuin ruikuttaa että katsokaa kun mulla on asiat huonosti. Raha on pelkkää roskaa. Ja se ei tule tästä maailmasta koskaan loppumaan. Mä en tule kuolemaan nälkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti