sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Ruotsissa paukahti.

Vähän pieleen mennyt, mutta yhtäkaikki terrori-isku Ruotsissa. Arvaan mitä tästä voi seurata. Suomalaiset reagoivat joko pelolla, että hui kauhea, kohta se pelko on täälläkin ja terroristit ovat meidän kotinurkallamme ja kehenkään ei enää voi luottaa. Toinen vaihtoehto on suhtautua asiaan ylimielisesti, no tottakai ne ruotsalaiset tuollaiseen joutuu kun niillä on siellä kaikki niin vitun huonosti kun kuningas nussii mitä sattuu ja päästävät mutuja maahansa. Täysin turhia reaktioita molemmat. En mä tiedä miten tuo pitäisi ottaa, mutta pelolla ja vihalla ei ainakaan.

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä jos sanon, että koko Lähi-Itään lähteminen oli länsimaiselta maailmalta sellainen virhe, jota mä jo aikanaan, vissiin yläasteen alussa katselin suu auki ihmeissäni, että mitä vittua voi amerikkalaispäässä liikkua. Käsittämätöntä on se, miten jotkut kuvittelevat kaikkien ihmisten ja kulttuurien toimivan samalla tavalla. Muslimikulttuuri, islamin uskonto ja burkat vaan ovat osa sitä maailmaa, eikä meillä pohjimmiltaan ole oikeutta mennä tunkemaan omaa näkemystämme sinne. Suomalaisten jos kenen tämän luulisi ymmärtävän, koska tänne kristinusko tuotiin väkisin ja uhkailemalla. Mutta eihän ketään enää tänä päivänä historia kiinnosta, koska se on mennyttä aikaa.

Kristinusko, islam ja juutalaisuus ovat käytännössä saman uskonnon kolme eri sävyä, mutta ne on aikojen saatossa olleet niin eristyksissä toisistaan, ja muuntuneet kaikki täysin toisiksi siitä, mitä joskus olivat. Kristinusko oli vainottu vaikka kuinka kauan, mutta kun se pääsi Konstantinuksen myötä Rooman valtionuskonnoksi ja levisi maailmalle, sille tuli heti "SUCK IT, BITCHES!" asenne, ja se hylkäsi kaiken sen, mistä se olisi voinut oppia jotain merkittävää nöyryyttä. Tämä koko asenne levisi länsimaihin. Islam taas oli pitkään hyvinkin suvaitsevainen ja kukoistava, koska se ei pakottanut ihmisiä uskomaan islamiin, vaan antoi vapauden uskoa mihin haluaa, pientä uskontoveroa vastaan. Sitten se vain jäi eristyksiin pitemmäksi aikaa. Ja yhtäkkiä Länsimaat tuomitsevat alle sadan ihmisen muodostaman joukon takia koko uskonnon, ja julistavat sodan sitä vastaan. Tältä se näyttää siltä kannalta.

Eilen kävin värikkään keskustelun itseäni nuoremman ihmisen kanssa siitä, sitooko islamin uskoista ihmistä länsimainen moraali. Tai ylipäätään meillä oli suuri näkemysero siitä, mitä on moraali. Hänen mielestään moraali on ihmisessä luontainen ominaisuus, joka kehittyy automaattisesti älykkyyden mukana, ikään kuin ymmärryksenä siitä vastuusta, jonka ajattelu tuo mukanaan. Mielestäni, ja sen mukaan mitä minulle on opetettu, tämä piirre on ennemmin nimeltään omatunto, joka taas on ihmisen oman persoonallisuuden, ja yhteiskunnan hänelle opettaman moraalin välimaastoon vedetty ruksi, jossa ihminen punnitsee asioita oman tilanteensa ja ymmärryksensä mukaan.

Moraali sen sijaan on täysin opittua ja opetettua. Jos ihminen kasvaa ilman muita ihmisiä, hänelle ei kasva luontaista moraalia, koska kukaan ei ole ollut selittämässä hänelle, ettei noin voi tehdä. Tämä ei tarkoita että ihminen juoksee metsässä tappamassa ihmisiä, vaan vaikka että se voi paskantaa ruokapöytään kesken juhlaillallisen, ymmärtämättä, että tekee väärin. Kristityissä maissa vallitsee kristillinen moraali, islamistisissa maissa vallitsee islamistinen moraali. Kumpikaan ei ole väärin. Mikään maailmassa ei ole oikein tai väärin, Ihminen ei ole hyvä tai paha. Se ajatusmaailma on osa mustavalkoista nuoruutta, jossa kaikki on mustaa ja valkoista, vaikka muka luullaan elävänsä ja näkevänsä syvemmälle. Minä tiedän, koska olen ollut 18, luullut olevani valmis, ja nyt kolme-neljä vuotta myöhemmin näen maailman taas täysin erilailla. Ihminen on olento, jolla on kyky hyvään tai pahaan. Hyvät ihmiset voivat tehdä pahaa, ja murhaajat voivat nähdä lapsen joessa, tuntea empatiaa ja pelastaa sen. Tässä mennään ihmisten motiiveihin, joita voi eteenpäin johtaa sitten psykologian puolelle, mutta en mene nyt siihen, vaan selitän vain tämän nopeasti. Ihminen, joka miettii kaiken altruistisesti, miettii mikä on muille oikein ja paremmaksi, vaikka se merkitsisi oman aseman huonontamista. Egoisti tekee mikä on parhaaksi hänelle, mikä nykymaailmassa herättää pahennusta jo siksi, ettei ihmiset itse pääasiassa uskalla ottaa sitä, mitä tahtovat. Siksi tällainen toiminta katsotaan pahana, koska se on itsekästä. Mutta ei se aina sitä ole. Utilitaristi koittaa katsella kaikkea objektiivisesti, ja tehdä sen, mikä on kokonaistilanteen kannalta oikein. Kukaan ei ole tyylipuhdas altruisti tai egoisti, vaan ihminen sukkuloi koko elämänsä näitten motiivien välissä tilanteitten mukana. Kaikki on loppupeleissä kiinni siitä, kummalla jalalla nousit tänään sängystä.

Fundamentalisteja löytyy kaikista maailman uskonnoista. Pohjimmiltaan ne ovat täysin samaa porukkaa, kuin ne ihmiset, jotka jakavat musiikkinsa genreihin, ja kuuntelevat vain sitä musiikkia, joka täyttää genren vaatiman check listin, ja kaikki uusi ja poikkeava on paskaa, koska se ei ole niinkuin ennen. Islamin uskoisissa maissa nainen on miehen omaisuutta. Länsimaisesta feminististä se voi olla väärin, mutta se ei kyllä mielestäni siltikään tarkoita, että tuolla feministillä olisi mitään oikeutta mennä sanomaan, miten tuon porukan pitäisi elää. Eikä EUn pitäisi tasapäistää kaikkia maitaan samanlaiseksi harmaaksi massaksi riisumalla niitä kulttuurista, koska kulttuurien erilaisuus on meille syy kiertää maailmaa ja tutustua toisiimme. Erilainen kulttuuri herättää heti joukon kysymyksiä ihmisessä, ja minä tahdon nähdä ja kuulla kaiken, tutustua kaikkiin ihmisiin ja oppia tuntemaan kaikki ihmiset ja heitä eteenpäina ajavat voimat. Tyhmyys on ainoa asia, mitä mä en ihmisessä sulata. Älykkyys ei myöskään ole viisautta.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa käsittää, että tässä maailmassa on muitakin ihmisiä ja muitakin tapoja toimia. Mulla oli muksuna mustalaisia kavereina, ja ne teki jotain hassuja rituaaleja, joita olivat oppineet kotona. Siis tiedättehän, sellaisia perustaikauskoisia suolan olan yli ripotteluja ja muita. Oli kai pari saksansukuistakin kaveria, pitää kysellä äidiltä niistä enemmän. Pertunmaa tarjosi kaikessa pienuudessaan yllättävänkin laajan läpileikkauksen maailmasta. Pienoiskoossa toki. Niin pieni kunta ja niin vähän kavereita, että kaikkien kanssa on tultava toimeen. Mä muistan joskus neljän vanhana makaavani isän ja äidin sängyllä päiväunilla, ja mietin kieltä. Mä ajattelin silloin, että kun romanit puhuvat kieltään, niin kuuleeko ne sen niinkuin suomena itse. Että se on vaan sellainen salakielisuomi. Tai että kuuleeko kaikki ihmiset kielensä suomena päässä. Nelivuotiaan maailma on nelivuotiaan maailma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti