torstai 23. joulukuuta 2010

Mikseriin lisätyt uudet rypäleet.

Nyt laitoin niin paljon epämääräistä paskaa Mikseriin, että lienee paikallaan selitellä niitä vähän. Ensinnäkin eilen tein Norman Bates Blues Band läjän, joka on Vilin kanssa improvisoitua grindin ja sludgen välimuotoa, tarkoitus sitä on ehkä joskus ohjata vielä siksi kahdeksan basson jyräämislanaksi, joka mulla alunperin oli mielessä. Se on vaan sellaista Psykoanalyysi tribuuttia, Vitun Hipsterit biisissä on ehkä yksi nopeimpia ryöpytyksiä, mutta helppo se oli vetää noin lyhyenä pätkänä.

Sitten nämä, mitä mä alunperin tarkoitin, eli Mothergrindersien Sad Beats. Aluksi mun oli tarkoitus tehdä muutama biisi sellaista Nick Cave & The Bad Seeds meininkiä, mistä tuo nimikin kertoi, mutta jotenkin musta tuntuu että mun täytyy puristaa nämä ns. turhat biisit tästä välistä pois pyörimästä, ennen kuin saan tehtyä mitään uutta. Joten koittakaa kestää:

Autumn's Kickin In.

Tein tämän siinä vaiheessa kun syksy alkoi pukata isommin päälle, tuli kylmä ja lehdet putoili puista. Jotenkin mulle oli heti selvää millainen fiilis tässä pitää olla, ei slideä, ei mitään sellaista suurta, paljon virheitä ja sellaista vitun tökkivää ja ankeaa soittoa. Sellainen halvan mustalaisorkesterin maku mahdollisimman vähillä jutuilla. Soolokitara junnaa vähän turhaankin paikallaan, olisihan sitä voinut joko tuoda vähän väriä tai olla soittamatta, ihme jazziksi menee. Turhaan. Intro kuitenkin, jolle oli tarkoitus tehdä pariksi laulullinen Kicking The Autumn Out. Tämä oli neljä ja puoli minuuttia, mutta pätkäisin tylysti, koska se ei kantanut loppuun asti.

Son Of A Thief

Tavallaan vaan vähän kerron oman elämäntarinani ja väritän sitä vähän. Soitin tämän vaan yksi ilta resonaattorilla, lauloin varmaan miljoona kertaa, ja silti käytin niitä kahta ensimmäistä, jotka vaan ähisin himassa samalta istumalta. Sellaista synkeää länkkäritunnelmaa hain, mutta ei se varmaan ilman luureja välity. Niinkuin ei mikään muukaan mun musiikissa, koska mä olen rakentanut ne äänimaailmat kuitenkin Sennheiserin studiokuulokkeet päässä. Siksi niitä ääniä ei välttämättä ilman tajuakaan. Esimerkiksi taustalauluja jaoin aika laajalle tuossa biisissä. Vähän liian lyhyt, se loppuu aivan täysin seinään ilman mitään järkevää kasvua tai kehitystä, mikä häiritsee mua aika paljon, eli tästä on joskus tehtävä oikea versio. Kitaroissa olikin näköjään kaksi raitaa, jotka laitoin pikkasen huti synkasta, että se toinen tavallaan kummittelee perässä. Tai sitten se teille kuulostaa vain ihan päin vittua soitetulta, mä tykkään.

Destructiveness In Man

Kouluammuskelubiisi, jossa on vaan yksi kitara ja kaksi täysin eri kerroilla laulettua lauluraitaa, jotka meni eri äänenväreillä kuitenkin sen verta yksiin, että siihen tuli mun mielestä riittävän hyvä fiilis. Kitarassa on joku snarekompura. Laulussa ei kauheasti mitään, tasoa vaan nostin ja laitoin jonkun pikasysteemin siihen, jota en tajunnut itsekään sen enempää. Ajatus tähän lähti kun luin Jeffrey Burton Russelin kirjaa paholaisesta ja sen muodoista läpi historian. En päässyt siinä edes johdantoa läpi ennen kuin se oli kirjastosta jo kymmenellä eurolla myöhässä. Se oli niin hyvä että se inspiroi mua ainakin neljään eri biisiin jo sillä ajalla. Ei mitenkään kauhean puhtaasti laulettu biisi, mutta jotenkaan mä en osaa suhtautua omaan ääneeni mitenkään, tiedän vain etten ihan saatanasti tykkää siitä. Jos alkaisi vaikka röökätä ja vetää viskiä ihan järjettömät määrät, niin ehkä sitä oppisi laulamaankin joskus.

Filth

Alunperin tässä biisissä ei ollut mitään kantavaa ideaa tai ajatusta, ja se oli liian lyhyt ollakseen oma biisinsä sellaisenaan, koska tuollaisesta kappaleesta ainakin musta tuntuu siltä, että sen pitäisi jatkua vuositolkulla samanlaisena. Laulut oli alunperinkin vain tietynlainen demo, koko paska on vedetty improvisaationa meidän treenikämpän käytävässä, laululle ei ole tehty yhtään mitään, koska se tila oli niin täydellinen, etten halunnut pilata sitä. Eli se on kaikki raakaa betonikäytävää. Loistava soundi. Puolessa välissä biisi tekee täyskäännöksen. Tämän idean sain illalla suihkussa, kun jostain syystä tuntui siltä, että tuo biisi olisi tehtävä valmiiksi tai henki menisi. Käänsin sen ympäri ja lisäsin vähän sampleja, ja lisäksi tuosta Kicking The Autumn Outista nauhoitetun pianon,ja sen mahdollisen version kieroilukitaran, jota en aikonut käyttää siinä. Joten se sopi sitten tähän. Kaikuja ja mongerruksia ja se oli aikalailla siinä.

Cut To Fitin intro

Tämänkin laitoin, koska mielestäni se on yksi elämäni onnistuneimpia pari minuuttisia. Pianot soitin itse LAMKin musaluokassa, sampleina on Charles Mansonia, mellakoita ympäri mailmaa, ja ydinpommisireeniä. Mielestäni ihan vitun hyvä.

www.mikseri.net/j-kill

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti