torstai 9. joulukuuta 2010

Internet. Kognitiivisen tiedostamisen vaikeus informaatioblastin keskellä.

Huomaatteko, miten koko ajan vahvemmin ja vahvemmin raha hiipii internettiin? Näkyvimmin se on esillä juuri siinä, kun yritykset ostavat toisiaan, kaikki nuoleskelevat Facebookia ja joka sivusto on täynnä mainoksia, jotka hyppäävät koko ruudulle jos erehdyt liikauttamaan vahingossakaan hiirtä pienen pisteen yli. Koko internet tuo mieleeni sellaisen järven, joka lapsuutesi kesinä oli oikein kirkasvetinen ja mukava paikka uida, käyttötarkoitus oli selvä ja siellä oli tilaa rentoutumiselle ja älykkäälle ajatuksen vaihdolle. Internetissä, ei järvessä. Sitten sen löysivät kaikki muutkin, ja kolmevuotiaat alkoivat kusta järveen ja pikkuhiljaa se rehevöityi täysin. Mielestäni internet kokonaisuudessaan on jo jonkunlaisessa mädäntymisen tilassa. Se on kymmenessä vuodessa käynyt läpi koko ihmiskunnan historian, ja nyt on meneillään viime vuodet, kapitalismin riemuvoitto. Kohta alkaa sitten tämä nykyaika, lama, vajoaminen ja vitutus -nimisen sinfonian alkutahdit.

Internetistä on tullut koko maailman henkinen paskakaivo, jonne kaikki yrittävät dumpata oman pahan olonsa ja mukahauskan postmodernin sarkasmin tarpeensa, eikä kukaan tunnu ajattelevan, että toiset nostavat juomavetensä tästä samasta kaivosta. Jotkut yrittävät käyttää internetiä oikeaan kommunikointiin ja vuorovaikutukseen ihmisten välillä, kehittää itseään ja löytää jotain mielenkiintoista, joka ihan parhaimmillaan voi mullistaa oman ajatusmaailman. Toki internet on parhaimmillaan myös vitun hauska paikka, eikä kaikkea pidä ottaa niin vakavasti ja katsella niin ryppyotsaisen Kekkos-naamarin läpi. Tuntuu vain että useimmiten kaikki hauska on jonkun toisen kustannuksella, eikä lopulta kenelläkään ole niin kauhean kivaa. Parhaat jutut on silti onneksi vielä bittimaailman ulkopuolella, ja näin sen pitää ollakin.

Oikeastaan itseäni ei haittaisi, vaikka koko internet menisikin nurin jonkun Wikileaksin varjolla tehdyn false flag "terrori-iskun" takia, mä voisin aivan yhtä hyvin kirjoitella kirjeitä ympäri maailmaa ja liikkua tapaamaan ihmisiä oikeastikin. Oikeastaan koko maailman pitäisi ottaa vähän itseään niskasta kiinni ja vieroittaa itseään internetistä. En ole esimerkiksi törmännyt vielä yhteenkään koulun verkkosovellukseen, joka olisi muka ajanut asiansa paremmin kuin keskustelu tunnilla, tai perinteinen kynä-paperi-essee. Asioista voi vain tehdä tarpeettoman vaikeaa lisäämällä kaiken turhan nollainformaation määrää, mutta toisaalta koulun tehtävähän onkin valmistaa opiskelijoita siihen "oikeaan elämään." Tehokkaammin tämä kävisi, kun opettaisi niitä opsikelijoita suodattamaan sitä turhaa paskaa sen sijaan, että niitä vain pommitetaan sillä ja kysytään sitten kokeessa niitä olennaisia asioita. Kyllä, tiedän että sehän se pointti on, mutta jos sulla on kuudesta kahdeksaan ainetta, jotka kaikki pommittaa sua samalla tavalla, niin siinä alkaa välkymmälläkin kaverilla tarkkuus ja arviointikyky vähän kärsiä.

Kummelia lainatakseni lopettelen loistofraasiin, joka kuvaa aika hyvin tunteitani koko tätä tietoyhteiskuntaa kohtaan: "mua ei taas kylä huvita yhtää mikää!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti