torstai 25. marraskuuta 2010

Rentoutumista kotona.

Nyt olen ollut pari päivää Pertunmaalla. Tämä on ollut kaikin puolin mukavaa ja rentouttavaa. Tässä talossa on niin paljon hyvää ja lämmintä, ettei täällä osaa ahdistuakaan mitenkään päin. Tätä on olla kotona. Toivottavasti musta nyt on jotain apuakin ollut, äsken tein hernekeittoa ja tyhjensin tiskikoneen, jos en mitään muuta ole saanut aikaiseksi. Kitaraa olen soitellut täällä, kun ulkonakin on niin pirun kylmä ettei sinne viitsi mennä.

Huomenna sitten takaisin lahteen tyhjää toimittamaan, maanantaina on taas sossukäynti kymmeneltä, kun ne eivät usko muuten että mä olen työtön. Olen mä työkkärissä käynyt, mutta ei ne mua pelottele paskaduuniinkaan, koska mä en ole päivääkään elämässäni työkkäriä nostanut kun ne on aina keksineet jostain mulle karenssin. Mä pärjään ihan hyvin ilman rahaakin. Ei ne mua hengiltä saa.

Yksi asia mua vituttaa,nimittäin se että nukuin ensimmäisenä yönä liian hyvin, nyt on niska ja selkä jumissa kun en vaihtanut asentoa kai kertaakaan. Muuten tässä on ollut ihan hyvä olla, ja voin vaan sanoa, että arvostan sukuani koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä suku on ollut sellainen anarkian linnake kaiken paskan keskellä, on entisiä autovarkaita ja alkoholisteja tässä lähellä, ja paikallisia kansalaisaktivisteja vähän kauempana. Mä tajuan nyt myös, että vaikka sitä luovuutta on suunnattu ehkä vähän muualle kuin musiikkiin tai piirtelyyn, niin sitä luovuutta on. Ja siinä mä olen tullut isääni, että jos jotain päätetään tehdä, niin sitä aletaan kanssa tehdä. Minä teen levyjä ja lauluja, iskä tekee halleja ja asuntoautoja. Kun jostain tulee idea, sitä aletaan puskea heti läpi ja se tehdään valmiiksi. Isäni poika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti