keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Musiikista, markkinoinnista, idoleista.

Mä katsoin eilen Areenalta Ylen Rock-Suomi dokumentin uusimman osan, ja mulle tuli pieni miettimisen paikka. Siinä mielessä, että pysähdyin hetkeksi miettimään että miten päin mä tämän musiikkimaailman oikein näen, ja millainen se oikeasti on. Ensimmäinen huomio oli, että Jenni Vartiainen on ainut pop-laulaja, jolla on mitään todellisuuden tajua ja ymmärrystä siitä, mitä musiikki on. Muut ovat siinä Sony BMGn masinoimassa TUOTE-maailmassa niin kiinni, ettei siitä voi päästä irti mitenkään. Se mua vituttaa. Mielestäni ketään Sony BMGn jätkiä ei pitäisi ikinä ottaa mihinkään musiikkiin viittaavaankaan lähellekään mikrofonia tai kameraa, koska musiikista ne ei tiedä hevon vittua. Ne osaa kyllä tehdä bisnestä ja ihmisistä tuotteita, mutta musiikista niillä ei ole mitään vitun käsitystä.

Mulla meni kylmät väreet kun tuotantopäällikkö alkaa selittää, että "tänä päivänä meillä on tarve kuulua johonkin heimoon, ja jos se artistin tyyli ei selvästi viesti mitä genreä se on, se voi mennä vähän ohi." Tällaista mä en sulata. Ensinnäkään, kenelläkään yli 16-vuotiaalla ei pitäisi olla tarvetta olla kuin muut, vaan suunnilleen siinä iässä sitä opitaan suodattamaan sitä muiden paskaa pois. Meille vain uskotellaan, että meillä on tarve kuulua johonkin heimoon, jossa voidaan kuunnella vain yhtä musiikkigenreä ja pitää vain tietynlaisia vaatteita. Se on vitun tylsää. Sellainen maailma olisi ihan vitun aivokuollut. Onneksi me emme elä sellaisessa maailmassa. Emmehän?

Tämä kaveri pukee Ari Koivusen renksupöksyihin ja Anna Abreun mihin lie teinikuteisiin, että hevarit ostaisi Ari Koivusta ja teinit Anna Abreuta. Kuulostaa siis helpolta, koska eihän kukaan hevari esimerkiksi ostaisi PMMPn levyä, eihän? Tai mua ei mahdollisesti kiinnosta mikään muu kuin joku päänsyönti hevi jonka lyyrinen anti on lähinnä jonkun Ameriikan keski-lännessä serkkuaan hässivän kannibaalin ruokalistaa muistuttavaa tavaraa? Kaikki hevarit on tyhmiä, joten niille voi huoletta laulaa lohikäärmeistä ja tulesta ja metallista, koska ne ei kuitenkaan osaa lukea kun ovat muksuna hevatessaan kopsineet päätänsä seiniin niin pahasti. Tuollainen on ihmisten järjetöntä aliarviointia, koska kyllä ne pennutkin kasvavat oikealla musiikilla, ilman että niille tarvitsee tehdä omaa teinimusiikkia. Meillä kuunneltiin kotona Irwin Goodmania, ja siinä oli mun idoli. Ja tietyllä tapaa se on vieläkin. Siinä mielessä että tiedän, että jos joisin niin samat ladut olisi mullakin edessä.

Mä toivon, ettei kukaan tule koskaan olemaan niin tyhmä, että alkaa katsoa mua ylöspäin. Koska ketään näin tyhmää ei tulisi koskaan katsoa ylöspäin. Mun kanssa saa keskustella asioista, koska mä en tahdo mitään niin paljon, kuin kommunikoida ihmisten kanssa ja vaihtaa ajatuksia. Jos joku aloittaa vaikka soittamaan siksi, että on nähnyt meidät livenä, niin se on vain hieno juttu. Sitä mä toivoisin tapahtuvankin, koska musiikki tuo elämään sisältöä, ja toivottavasti opettaa myös ajattelemaan vähän näiden laatikoiden ulkopuolelta, joita vaikkapa Sony BMG on meille työntämässä. Muistakaa, että jos ne sais päättää, teillä olis himassa kaikki painokset kaikista levyistä joita ne on koskaan julkaisseet. Te olisitte ostaneet niiden vanhemmatkin, jos se olis niistä kiinni.

Noin niinkuin ylipäätään tuosta dokumenttisarjasta täytyy antaa kiitosta, koska se on ollut todella mielenkiintoinen. Musiikkiohjelmien tilanne televisiossa on mun mielestä ihan käsittämättömän huono, ja Jyrki pitäisi vaikka rebootata, jos ei vanhat lärvit suostu sitä enää tekemään. Syytä olisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti