torstai 11. marraskuuta 2010

Cut To Fit - Perse Edellä Eurooppaan 2010

Koska en vielä tähän päivään mennessä ole jauhanut mistään isommin Cut To Fitin Euroopan riessusta, teen sen KVLTISTI tässä blogissa, jota lukee yksi ihminen noin kaksikymmentä kertaa kuussa. Kai. Tai jotkut kaksikymmentä kerran kuussa. Joka tapauksessa luetaan vitun vähän. Tämä on True. Tämä on Iivil. Tämä on Irak. Tämä on George W. Bush. Tämän se paha, josta Jeffrey Burton Russel kirjoitti kirjan, jota en kerennyt lukea loppuun, kun oli lainat myöhässä ja piti palauttaa se kirjastoon. Se käsitteli kuitenkin pahuutta sellaisena kulttuuris-historiallisena ilmiönä, jona se meille aikojen saatossa näyttäytyy.

Maanantai 12.07.2010

No niin. Lähdössä ei muistaakseni ollut aluksi isompia hässäköitä, pakattiin tässä meillä ja treeniksellä kamat autoon, ja ajettiin Sopenkorven bläck metl luolastoon hakemaan Vilin tuplapedaalit. Oltiin jo melkein ajettu rampista hesan päin kun Vili muisti, ettei sillä ole passia mukana, joten käännyttiin takaisin ja ajettiin hakemaan se. Huomasin, että aikaa lähtöselvitykseen laivalle oli noin 50 minuuttia, ja meidän piti keretä siinä ajassa Helsingin satamaan. Onneksi kuskina oli nuori nainen, koska tunnetustihan ne ovat kaikkein kovimpia hurjastelijoita. Siis ihan oikeasti, meidän bändissä on kolme jätkää joista kahdella on ajokortti, ja kukaan ei osaa ajaa autoa, joten Vilin tyttöystävä lähti ajamaan meidän Eurooppaan ja takaisin. Lähtöselvityksessä seisoimme hetken, kunnes pääsimme laivaan. Autossa haisi hiki, oli kuuma, ja minulla oli aavistus siitä, etteivät odöörit tulisi siitä juurikaan paranemaan seuraavan viikon aikana. Tämä tulisi olemaan kotimme seuraavan viikon. Laivalla hieman irroiteltiin, pojat joivat pari hikisen kallista kaljaa ja minä ostin viiden euron megapaketin Toffifeeta. Ne on vaan niin hyviä. Ensimmäisen kerroksen söin jo laivassa, ja toinen sulikin viikon aikana auton jalkatilassa epämääräiseksi mössöksi, jonka sitten annoin tyttöystävälleni tuliaisiksi.

Päästyämme Viroon lähdimme ajamaan kovaa vauhtia sieltä pois. Ympäristö näytti epäilyttävän paljon Pertunmaalta, paitsi että tien vierellä kulki junarata, ja tiellä oli liikennettä. Lähinnä pelottavaa liikennettä, koska ne ajelivat miten sattuu, ja se pelotti retkikuntaamme vähän. Kaikki tämä kultivoitui päästyämme Latvian puolelle hyvinkin omituisella tavalla, sillä vuohennussijoita, Toyota Corolloja, roskia, ja meitä ja muita ohittelevia rekkoja tuntui olevan kaksi kertaa niin paljon, kuin Virossa. Välipysähdys meren rannalla, totesimme sen samaksi, jolla Profane Omenkin pysähtyi omalla reissullaan, joten se on kai aika vitun hyvällä paikalla, kun kaikki Eurooppaan eksyvät suomalaisbändit sen löytävät. Navigaattori alkoi vituttaa jo tässä vaiheessa, ja päästiin Riikaan siinä illan tietämillä. Esikaupunki oli vitun karun näköistä ghettoa, jossa ei suomiräppäri kauheammin uskaltaisi kyllä kävellä. Ajettiin auto parkkiin turvallisemmalle alueelle. Tyhminä suomalaisina tietysti katsoimme karttaa, ja meillä oli noin miljoona (kolme) kerjäläistä haittoinamme. Ensimmäinen jätkä sai niistettyä meiltä kympin ja röökin, olisi kiltisti johdattanut meidät perillekin, mutta näytti tatuointeineen niin pahalta jätkältä, ettei uskallettu liikkua sen perässä. Kulman takana olisi varmasti ollut pari kaveria venaamassa. Toiselle ei annettu mitään, kolmas oli vanhempi mies joka ystävällisesti opasti meidät jollekin hostellille, ja sitten alkaa selittää perheestä ja muksusta. Annoin nelkyt senttiä, se alkoi itkeä, annoin kaksi euroa ja käskin suksimaan vittuun. Päätimme itsekin tehdä samoin, koska Latvia oli jo todistanut olevansa niin vitun paska maa. Uhottiin ajavamme Trutnoviin asti, mutta eihän me nyt ihan sentään. Jossakin tienvarrella oli Lukoil, joka oli yötäpäivää auki, ostettiin yöpalaa ja käytiin autoon nukkumaan, mitä siinä nyt unta sai kun hikisessä, hiostavassa autossa koittaa neljä ihmistä nukkua. Oli perseestä.

Tiistai 13.07.2010

Seuraavana aamuna herättiin kuudelta tankattiin ekaa kertaa 34llä Latvian paskarahalla. Kun olin suhteellisen skarppina, tarjosin kuskille pari tuntia unta, laitoin Kyussin Welcome to the Sky Valleyn soimaan ja lähdin ajelemaan rennosti maanteitä Liettuaan päin. Oli aika vitun mukavaa, ajeltiin vaan ja rajakin meni ohi ihan huomaamatta. Pysähdyttiin yhdelle Statoilille aamukahville. Ne oli meidän pelastus. Sai helvetin hyviä french dogeja ja valmisleipiä, automaattikahvi oli hyvää kun osti oman maitopurkin. Jos se meni autossa pilalle, sen kun osti uuden, ei se maksanut kun jonkun 30 senttiä litralta. Englantia ei puhunut ennen Puolaa missään kukaan. Motarin kohdalla päästin Heidin taas ratin taakse ja nukuin itse vähän, Liettua olikin ihan suhteellisen nopeasti ohi ja ajeltiin Puolaan. Ensimmäinen pysähdys oli Augustowissa, jossa oli toisella puolella tietä vitun hieno kirkko, ja toisella ghetto. Keskellä futuristinen silta. Outo paikka, oli vitun kuuma. Koko ajan oli oikeastaan kuuma, ja auto oli ainut paikka missä voi olla, kun oli ilmastointi. Ajettiin suurin osa Puolaa, koitettiin käydä Varsovassakin, mutta navigaattorin kanssa ajettiinkin jotain nättiä lenkkiä ulkokautta ulos. Liikennevaloja oli paljon joten hukattiin varmaan kolme varttia aikaa. Ajettiin sitten siitä Lodziin, jonne tultiin illalla. Löydettiin vartioitu parkkis, jossa oli kopissa mukava vanha mies, joka ei ymmärtänyt sanaakaan mun englannista ja eleistä, mutta naureskeltiin rajoituksiamme ja käteltiin, ja respectin se kai tajusi. Mentiin Flamingo hostelliin siihen parkkipaikan viereen, helvetin halvalla saatiin sieltä itsellemme tilaa, jaoimme huoneen yhden oudon, vähän ehkä homon miehen kanssa. Muutenkin se tuntui aika vahvasti homopaikalta, mutta mitäpä tuosta, ei meillä mitään homohostelleja vastaan ole. Päästiin suihkuun, mikä oli siistiä. Sain käyttää internettiä ja varasin paluulautan Helsinkiin keskiviikkoaamulle puoli kahdeksaksi. Se oli halvin. Mentiin kaupungille, istuskeltiin parilla terassilla, haettiin mäkkärist juustohampurilaisia ja jäätelöä, nuo joi kaljaa, mä fantaa. Jollakin terassilla oli Ölek niminen kaveri, jolle luvattiin heittää demo, kun se antoi kaljaa vielä pilkun jälkeen. Oltiinkin siihen asti että kaikki meni kiinni, ruokaa ei saanut enää mistään ja alkoi sataa kaatamalla, joten juostiin takaisin hostelliin ja käytiin nukkumaan.

Keskiviikko 14.07.2010

Aamulla fiilisteltiin vielä, ostin huoltsikalta pehmolelu ankan, tankattiin, käytiin mäkkäriaamupalalla, joka on mun mielestä sellainen, että jos olisi Suomessakin niin kävisin taas mäkkärissä. Pekoni sopii kaikkeen. Lähdettiin jatkamaan matkaan ja ajettiin iltaan asti, oltiin kai joskus kuuden kieppeillä Trutnovissa. Ne Puolan ja Tsekin rajakylät näytti kaikki joltain Neukkukyliltä, ja sellaisia ne kai vieläkin luulivat olevansa. Peltipoliiseja ei siellä pelännyt kukaan, ne näyttivät enemmän variksen pelättimiltä, kuin kameroilta. Saavuttiin Trutnoviin siis ja ajettiin auto vain "jonnekin", koska sitä tarkkaa katua ei niin sanotusti ole olemassa. Nähtiin musta kissa ja mä sanoin sille että "johdatapa meidät nyt sinne paikkaan!" Ja tuona nimenomaisena hetkenä tapahtui jotain merkillistä. Se kissa lähti oikeasti viemään meitä eteenpäin, ja me seurattiin sitä. Sitten se tuli kotiovelleen ja sen emäntä, vanha tsekkiläismummeli, joka ei puhunut englantia, varmasti ihmetteli että mitä tällaiset nälkiintyneen näköiset punkkarit jahtaa sen kissaa. "Konzerta" saatiin selvää siitä, kun se jotain kysyi ja ihmetteli, sanottiin että YES,YES, KONZERTA, WHERE!? ja se nosti kädet pystyyn eikä tajunnut. Jatkettiin suuntaan, johon kissakin oli meitä vienyt, ja tultiin ikään kuin takaovesta sisään, sinne grindmarketin metsäaukealle, ja harhailtiin sieltä pääportille, ja kun vielä harhailtiin, löydettiin Curby. Se oli ihan huippujätkä. Ajelee lippis väärinpäin, aurinkolasit päässä, FUCK EVERYTHING!-paita päällä maastopyörällä ja vaan hoitaa kaikki asiat. "You're Jere and Cut To Fit? Come with me, I show you everything!" mentiin pihan toiselle puolelle kopille, se kirjoitti meille parkkilapun, antoi rannekkeet ja näytti minne saa auton "this is pretty much everything!" Naureskeltiin ja juteltiin siinä hetki, sitten lähdettiin hakemaan meidän auto sinne parkkipaikalle. Käytiin viereisessä baarissa syömässä herkulliset, viiden euron ravintolasafkat, joista saa täällä maksaa jotain kympin ja kolmen väliltä, ja alettiin siinä vaan hengailla. Shelliltä haettiin jäätelöä ja kahvia aina kun teki mieli, otettiin rennosti ja mä menin aikaisin nukkumaan. Muut olikin ylhäällä, tutustui uusiin ihmisiin, ja sammuivat pihalle auton viereen, jos nukkuivat ylipäätään kauhean paljon.
Torstai 15.07.2010

Heräilin autosta, koitin josko rikki mennyt kamera toimisi, ja yö kuumassa autossa oli tehnyt sille ihmeitä, se toimi seuraavat kolmekymmentä minuuttia ihan hyvin. Etsin muita, Eetu nukkui etupenkillä ja Vili ja Heidi pihalla, krapula tuntui olevan kova ja sain videollekin pariskunnan suhteellisen hellyyttävän yhteisen oksennussession, kun oltiin menossa kaupunkiin päin syömään. Syötiin taas hienossa ravintolassa, ja maksettiin ruoasta seitsemän euroa. Siis ravintolaruoasta. Se on käsittämätöntä, miten halvalla tuolla selviää. Osteltiin koko reissun aikana vitusti ruokaa ja levyjä ja kaikkea, ja silti rahat riitti kevyesti koko paskaan. Käytiin muistaakseni tässä välissä jossain päiväkaljalla, ja nuo olivat onnessaan kun sai röökata sisällä. On siinä munkin mielestä enemmän fiilistä, kun ei kaikki paskapäät huohota niskassa. Mentiin takaisin, myöhemmin tultiin Eetun kanssa ostamaan telttaa, kun se oli kyllästynyt nukkumaan autossa jo. Ensin käytiin yhdessä paikassa, jossa teltta maksoi vajaan kuusikymmentä euroa, ajattelin että jos löytyy halvemmalla, käydään kiertämässä. Kierreltiin, ei löytynyt mistään, jossain vaiheessa huomataan urheilukauppa, ja mentiin sinne. Sama myyjä kuin ekassa paikassa! Oliko tämä noituutta vai turistikieroilua!? Ei, oltiin Enan kanssa vaan kierrelty kehää ja tultiin samaan paikkaan. Vähän häkeltyneinä ostettiin se teltta, ja olihan se nyt hintansa väärti. Ensimmäinen bändi joka nähtiin oli kai Sexy Police. Vähän meni ohi, hyvältä kaikki kuulosti, mutta parit ekat oli tasapaksuja. Kunnes tuli TINNER! Voi vittu että se oli hauska bändi livenä, siitä tuli niin hyvälle tuulelle, ettei paremmasta väliä. Seuraava kiinnostava oli Noxa, josta olen tykännyt jo siitä niiden Tuska keikasta asti, käytiin heittämässä niille meidän demot ja joku niiden porukasta kysy että ai ollaanko me cut to fitistä, siistiä, mutta en oikein ymmärtänyt että oliko se kuullut meitä joskus aiemmin vai mitä. Olivat mukavia, ja niiden keikka oli ihan saatanan hyvä, huusin mukana niissä missä muistin sanat, ihan jo siksikin etten ollut huutanut ainakaan viikkoon, ja piti vähän kokeilla että mitä kurkusta irtoaa. Beyond Terror beyond Gracessa oli jotain hypnoottisen neurosismaista, joka mua kiehtoi. The Arson Project oli taas aika käsittämättämän kova, Nikke daivas suoraan mun ja Vilin niskaan ja mikit katoili koko ajan jonnekin päin. Helvetin hyviä ystäviä tuli niistä meille ihan kerta napsauksella. Kierreltiin, Vili ja Heidi hehkutti General Surgeryä, joka meni multa ohi kun jonotin vessaan koko sen ajan. Martyrdödin aikana muistan menneeni nukkumaan, siellä alkoi vissiin vielä ukostaakin samaan aikaan. Muut nukkuivat teltassa, mä yksin auton takapenkillä. Se osoittautui ihan helvetin toimivaksi järjestelyksi.

Perjantai 16.7.2010

Aamulla heräsin, tuntui kuin olisin pomppinut polvillani koko yön. Nivelet oli kaikki paskana, pehmolelu ankka oli sentään ollut tyynynä, huppareitten toimiessa peittona. Mulla oli käytännössä yhdet housut koko reissulle, ne mitkä mulla on aina muutenkin koko kesän jalassa. T-paitoja ostin festareilta sitä mukaa kun tarvitsin. Keikka oli toisena. Soundcheckiin oli varattu aikaa kymmenen minuuttia, tehtiin se viidessä, joten alettiin soittaa vähän ajoissa. No, se meni mielestäni aika vitun hyvin. Arsonit näki siitä juuri viimeisen iskun. Myytiin me sen jälkeen pari levyäkin, ja illalla, kun olin kirjoittamassa kotiin tekstiviestiä, joku halusi ottaa mun kanssa yhteiskuvan. Haluaisin nähdä sen kuvan, näytin varmaan niin eksyneeltä ja hämmentyneeltä, ettei mitään tolkkua. Curby yllättää meidät iloisesti ja maksaa meille 150 euroa, siitä tulee kymmenen minuutin keikalle aika kova minuuttiliksa. Sain myös käyttää internettiä ja tulostin meidän lauttavarauskuitin. Warpathin irkkujen kanssa nuo dokasivat, perusheilumista ja hauskaa. Doomia lukuunottamatta meni kaikki bändit vähän ohi, heiluttiin kai aika myöhään, ja taas autoon ja telttaan nukkumaan.



Lauantai 17.07.2010


Auto alkaa haista jo aika pahalle, tajuan sen kun herään. Aamu alkaa kepeillä eväillä alueella, ja mennään katsomaan puolivahingossa Hovadahia, joka on niin vitun kova että ostan niiden levynkin. On aika huono olo. Bloody Phoenixkin nähdään vihdoin, kun toissa keväänä missattiin ne molemmilla keikoilla, joilla oltiin lämppäämässä. Kuuntelen Kerkelän veljesten UFC- ja NHL- tarinoita, ne on kanssa niin mukavia heppuja kyllä. Seuraavana menen katsomaan Victimsiä, joka oli hyvä. Ei haitannut vaikka alkoi sataa. Sitten alkaa sataa kunnolla. Misery Index soittaa, joten sade voi haistaa vitun. Sen jälkeen mennään sateen suojaan. D.R.I alkaa soittaa, sateella ei taas ole mitään väliä. Katotaan se Eetun kanssa takaa, ylhäältä mistä näkee hyvin. Oltiin aika fiiliksissä. Se oli todella siistiä. Olin ihan märkä, otin vaatetta pois ja takaikkunalle, koska aurinko nousi auton takaa.

Sunnuntai 18.08.2010

Herään märkänä autosta. Satelee muutenkin enemmän, kaikki muut on enemmän tai vähemmän krapulassa. Aluetta puretaan ja on hivenen haikeaa lähdön meininkiä ilmassa. Heidi on ollut edellisiltana todella kännissä, ja kun heti alueelta ulos päästyä poliisi ohjaa tien sivuun, alkaa tuo sydän vähän hakata. Vittu. Se puhaltaa nollat. Hämmennys on aika suuri, kun saadaankin jatkaa matkaa. Miten niin pieni tyttö voi olla niin kännissä ja puhaltaa aikaisin aamulla nollat? Mä en vieläkään ymmärrä. Mä istuin melkein koko päivän autossa huppari ja pyyhe päällä, bokserit jalassa. Mä kyllä tiesin, että voi sataa, mutta mä en tiennyt, että mä aion katsoa D.R.Itä vesisateessa. Ajetaan pitkälle Puolaan, käyn Lidlin pihassa kusella. Kuunnellaan Morbid Angelin sitä outoa levyä ja olo on vähintäänkin psykedeelinen. Siis sitä missä on ne Hymn of the Gas Giantit ja muut. Se outo levy. Illalla selvitään motellille, joka on vähän sellainen psyko-henkinen, viisikymmentä euroa maksaa neljän hengen huone. Laitan tyttöystävälle viestiä että "TÄÄLLÄ ON SUIHKU JA SÄNGYT JA TELKKARI JA PARKETTILATTIA JA SUIHKU JA PYYHKEITÄ JA VALOT JA VESSA JA.... SUIHKU!!!!!" mä en siis ole käynyt pesulla Lodzin jälkeen, olen hikoillut joka päivä ja yö ja riehunut keikkoja. Suihkussa nautin, kunnes tajusin, että mun palaneet kädetkin on märkineet vähän. Mulla on hauska trio-jäätelö rusketus: Vanilja-mansikka-suklaa. Sängyssä makaaminen sattuu joka paikkaan, mutta se tuntuu paremmalta kuin mikään ikinä.

Maanantai 19.07.2010

Autolla ajaessahan tuo päivä muistaakseni aika pitkälti meni. Läpi Puolan, läpi Liettuan, läpi Latvian, sinne hiekkarannalle jossa pysähdyttiin tullessakin. Käytiin Statoililla lähellä iltapalalla, ja tultiin sitten rannalle pystyttämään teltta ja menin autoon taas nukkumaan. Alkoi olla vähän fiilikset ehkä matalalla kun alkaa matka käydä vähiin.

Tiistai 20.07.2010

Vietetään aamu rannalla, herään ja näen Eetun ehkä syvällisempänä kuin koskaan ennen, mikä oli mulle ihan mielenkiintoinen kokemus. Se istui hiljaa rannalla röökillä, ja käveli ilman kenkiä hiekassa. Mä sanon suoraan, että olin onnellinen siitä, että sekin löysi sellaisen paikan edes joskus, jossa se ei koita esittää mitään kellekään. Se oli hienon rauhallinen ja laiska aamu. Vili ja Heidi kävi uimassa ja lähdettiin Tallinnaan päin. Huomasi miten alkoi jo väsymys painaa, kun jaksettiin kuumottaa meitä seuraavaa bemaria, jossa oli tummennetut lasit, kun Vili näytti sille ohittaessa peukkua, kun se jotain sekoili. Eksytettiin se kuitenkin ennen Tallinnaa. Viljamilta tuli Suomesta tilaus, että Profane Omenin grillibileisiin pitää kaljaa ja siideriä saada, ja sanon että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun käyn siellä Viron viina kaupassa. Mua alkoi ällöttää se, miten suomalaisista tuli siellä hullun kiilto silmissä viinaa hamstraavia sikoja, ne saatanan laiskasilmäiset, täydellisessä suppressiossa koko vitun elämänsä nukkuvat orjat, jotka heräävät henkiin vaan kun on halpaa viinaa nenän edessä. Mua vitutti ja rankasti. Ostin kuitenkin kun olin luvannutkin. Mentiin jonnekin lähiöpuistoon, jossa oli ranta. Laitettiin auto siihen viereen kadun varteen ja hengailtiin siinä, kuunneltiin kännykästä Arsoneita täysillä ja juhlittiin vikaa iltaa. Nukuttiin kaikki autossa sen viimeisen kerran, kaljalavat välissä.
Keskiviikko 21.07.2010

Ajeltiin aamulla vähä unisina laivaan ja mentiin laivan ravintolaan oikeastaan vaan lepäämään. Maailma tuntui ihan vitun raskaalta paikalta, mietin koko ajan että minkä takia mä olen tässä laivassa, miksi mä olen tulossa takaisin tähän maahan. Mä olen ollut jo tarpeeksi kauan. Väsymys eskaloitui sellaiseen pieneen luhistumiseen siinä, mutta kyllä se siitä helpotti. Päästiin sitten ajallamme autoon ja kuunneltiin radio rockin äijäilyä pitkästä aikaa. Ja Timo Rautiainenhan siellä alkoi soida heti, kun läpällä heitettiin. Laulettiin ilolla mukana ja pysähdyttiin kerran Tuuliruusussa, kotiin tullessa oli pakko heittää torin ympäri kunniakierros ja luukuttaa INSECT WARFAREN WORLD EXTERMINATIONia täysillä siinä. Oltiin vihdoin ja viimein kotona noin kello 12. Suihkuun. Vähän unta. Silleen.

1 kommentti:

  1. Lopuksi pitää vielä sanoa, että kun sun koti on henkilöauto, kannattaa tulla hyvin toimeen muiden kanssa. Vaikka jaksan valittaa Latviasta, joka hetki oli helvetin hieno seikkailu. Monet bändit eivöt tässä maassa lähtisi ajamaan yhden keikan takia toisells puolelle Eurooppaa, mutta voin sanoa että Lahti-Trutnov-Lahti väli söi bensaa noin 170 euroa, sillä ei meinaa päästä edes Turkuun ja takaisin Suomessa. No pääsee, mutta halpaa on.

    Myös, kun istut autossa pitkään, alkaa huvit löytyä läheltä. Me naurettiin kaikkein eniten liikennemerkeille. Suosikkeja oli risteävän tien merkit, jotka olivat siis kummituksia. Yksi kätinen kummitus liftaa, kädet levällään oleva kummitus tahtoo kyytiin.

    VastaaPoista