sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Raskaan päivän ilta.

Tänään nauhoitettiin levyllinen tuota grindiräiskettä. Oli aika vitun jees, ja nauhoituksiinkin meni ajan kanssa vaan se vajaa 12 tuntia. Nyt kun mä tein tuollaisen pikaisen paskan, sen mitta oli tuollainen 16 minuuttia, kai sitä pitää venytellä, tai sitten nauhoittaa pari biisiä lisää. Pitää katsella miten jaksetaan ämpyillä, aika kuluttava oli tämä päivä ihan tällaisenaankin. Kaipa se kuitenkin pitäisi nähdä vaivaakin kun on muiden rahat pelissä. Tai lähinnä siis kun ei ole omat rahat pelissä. Pitäisi nähdä vaivaa ja kirjoittaa kaikki tiedot kansiin ja sanat koneellekin. Tänä yönä en jaksa. Huomisen hommia. Sanon minä.

Nälkä on aika kova, tekisi mieli katsoa jokin South Park tai Family guy, syödä vähän sipsejä ja mennä nukkumaan. Siinä on tämän päivän ruoka, huomenna voisi sitten tehdä jotain oikeaa syötävää. Tänä yönä homman nimi on Spicy Mexican and some sleep. Aivot vaan lyö tyhjää kun yritän saada jotain aikaan. Musiikki auttaa. Pusciferia on tullut kuunneltua tänään paljon, tai mitä nyt on omalta musiikilta ehtinyt, niin nyt voisi laittaa sitä isoveljeä, Toolia. Ainut progebändi jonka progen mä jaksan suodattaa trippailun kannalta.

Tai no ei ehkä ainut, mutta mun mielestä paras ja pitkäikäisin (siis kuuntelu-sieto-akselilla) progeilubändi. Nautin olostani kun saan korvilleni musiikkia, jota en ymmärrä, se on vähän kuin menisi sellaiseen sensorisen deprivaation saavuttamiseksi tehtyyn vesitankkiin, eroon kaikista aisteista. Eroon kaikesta siitä mitä sä olet ja mitä sun odotetaan olevan, irti maailmasta, mutta silti hyvin tiukasti todellisuudessa kiinni. Ei siis missään nimessä todellisuuspakoa. Ennemmin sellainen tapa hidastaa maailmaa, jotta sitä kerkeää tarkastella pitempään. Jos se olisi filmi, se juoksisi joka dialla kovaa ohi, tämä on kuin saisit oman valopöydän ja diat kotiin, jotta voit etsiä niitä taustalla näkyviä ihmisiä ja asioita, joita et muuten huomaisi. Selkeästi aika mennä nukkumaan. Kohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti