Tänään mä haluan puhua teille jumalasta. Sen vaikutuksesta meidän lukemattomiin pieniin sirpaleisiin hajonneeseen maailmaan, jossa jokainen huutaa omaa ääntään jatkuvan huutamisen päälle. Mä en tahdo lähteä mukaan tähän spirituaaliseen loudness wariin, vaan sanon nämä asiat tässä. No, aloitetaan alusta, koska sieltä on loogista lähteä liikkeelle. Joskus loppukesästä meidän porukat, luultavasti vähintään pienessä humalassa ja puolivahingossa, saattoi mut alulle. Satuin voittamaan tämän sodan, ja syntymään, tosin se oli siinä ja siinä etten kuollut jo tähän maailmaan tullessa. Luultavastikin tästä syystä, kuolema on aina tuntunut olevan mulle jotenkin ihan vitun lähellä. Sillä tavalla, että jos mä astun yhden askeleen taaksepäin, mä putoan siihen ikuiseen tyhjyyteen, joka hävittää ihmisyyden aika näpsästi.
Jotkut tietää mun kasvaneen Pertunmaalla, joka on sellainen pieni kunta vajaat 100 kilometriä Hollolasta pohjoiseen, jossa ihmiset käy lähinnä tekemässä töitä, lisääntymässä ja kuolemassa. Vajaa kaksituhatta ihmistä, vaikuttava, Hartolasta varastettu kirkko, ja seurakunta mukana ihmisten elämässä. Joten mut vietiin siis seurakunnan iltapäiväkerhoon, joka oli mulle ihan vitun ahdistava paikka. Mua peloteltiin helveteillä ja muilla epämääräisyyksillä, joten mä oikeasti tahdoin edes jollakin tasolla uskoa jumalaan. Mä tahdoin uskoa, että on joku tarkoitus kuoleman jälkeen, koska se asia on ollut mulle pakkomielle ensimmäisestä muistamastani ajatuksesta lähtien. Mä en uskonut, mutta mä halusin uskoa. On mukavaa 7-vuotiaana mennä koulun jälkeen päiväkodille, katsoa hautausmaalle ja tajuta, että noin 80 vuoden päästä oma ruumiskin on siellä lahoamassa. Tätä mun suurta taistelua jatkui aika monta vuotta, mä yritin varmaankin jonnekin yläasteelle asti vääntää itsestäni jotain henkistä tarkoitusta, vaikka en koskaan pystynytkään uskomaan siihen. Jossain välissä, jota en tarkalleen itsekään kykene hahmottamaan, mä päästin irti. Se tapahtuu jossain siinä yläasteen alussa, kun aletaan tajuta, että maailma on muuttuva ja jatkuvassa liikkeessä oleva paikka, ja että aikuiset, jotka sulle kertovat asioista, ei tiedä niistä yhtään enempää kuin sinä itsekään.
Siitä lähtien, mä en ole yrittänyt. Mä olen sisäistänyt ajatuksen, että minä olen, ja minä olen ihan vitun yksin. Jokainen meistä on. Mä olen aina tajunnut, miten henkilökohtaisia asioita tällaiset on, ja että niissä ei auta mennä toisia neuvomaan, vaan jokaisen on taisteltava nämä korvakäytävät puhtaaksi itse. Loppupeleissä se on ihan sama mihin uskoo. Kannattaa valita se, josta saa eniten irti. Vaikka minä en usko jumalaan, se ei tarkoita, etten mä olisi jollakin tavalla hengellinen ihminen, tai että mä sulkisin täysin poiskaan jonkinlaisen jumaluuden olemassaolon. Agnostismiksi sitä asioiden laatikoijat sanoo. Mä kasvoin maalla, mä saatoin tuijottaa jotain pensasta pölyttäviä mehiläisiä tuntitolkulla ja miettiä miten siistiä elämä oikeasti on. Yläasteella mä makasin hangessa ja kattelin tähtiä.
Mä en ymmärrä ihmisiä, uskovia ihmisiä, jotka eivät voi pitää mieltään avoinna muille mahdollisuuksille, mutta yhtä vähän mä ymmärrän ateisteja, jotka tukeutuu tieteeseen ihan samalla fundamentalistilla kuin uskovat raamattuun, ja haukkuvat uskovia ihmisiä umpimielisiksi ja tyhmiksi. Eipä ne kaikki tieteen väläyksetkään mitään kauhean älykkäitä ole. Ja yhtä paljon teknologia ja sota ovat keskenään tekemisisissä, kuin uskonto ja sota. Eivät ole tekosyitä.
Mistäkö mulle tuli asia mieleen? Katsoin Marilyn Mansonin vanhoja haastatteluita youtubesta, ja siellä joku Jumalaan uskova R'n'B akka ei voinut käsittää Mansonia ja periaatteita, ja lähti sitten ihan kylmiltään, oman tyhmyytensä pohjalta inttämään vastaan. No, turpiinhan siinä tuli. Ei sitä jätkää voi tyhmäksi syyttää, ja kylläpä se tietää, minkä takana seisoo. Mä voin sanoa seisovani pitkälle samojen arvojen takana. Yksilönvapaus on tärkeää, mutta myös se, että on valmis koko ajan oppimaan jotain. Se on kehitystä, ja se on siistiä. Se pitää mielen virkeänä, ja se auttaa meitä oppimaan toisistamme jotain, kun vähän törmäilemme keskenämme.
Maailma on kaksituhatta vuotta ollut aikalailla uskonnon pyöriteltävissä, ja uskonnot ovat johtaneet sellaisiin rytinöihin, että me selvitellään näitä solmuja vielä aika vitun monta vuotta. Jos islamilaisiin maihin oltaisiin menty sotimaan ihan vaan terrorismia vastaan, eikä heiluteltu sitä vitun isoa KRISTILLISEN AMERIKAN LIPPUA MUSLIMIEN TERRORIA VASTAAN, niin tämä sota olisi ollut jo vitun kauan sitten ohi. Jumala tuo demokratian Husseinin sortamiin maihin. Kyllähän rytisee, jos asenne on tuo, ylimielinen vapautuskampanja toisten kulttuurialueelle.. Ei voi päättyä hyvin. Tiede on hitaasti ottamassa uskonnon aseman, koska äly on noussut viimeisellä vuosisadalla hyvin korkeaan arvoon. Huomatkaa, ettei tällä älyllä ole mitään tekemistä vaikkapa viisauden kanssa, ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Älykäs ihminen ei välttämättä, eikä useimmiten, ole viisas. Da Vinci oli viisas. Mä en usko olevani. Mutta helpottaa, kun tiedän, ettei niin kauhean moni muukaan täällä ole. Tai enemmän sekin kyllä pelottaa, kuin helpottaa.
Uusimmalla Cut To Fit lätyskällä on biisi, joka saattaa vaikuttaa sekavalta. Sitä se onkin, koska mä kasasin sen kolmesta eri pätkästä. Käytännössä sen idea kuitenkin on se, että me ihmiskuntana, olemme aina muokanneet maailmaa itsellemme sopivaksi, sen sijaan että olisimme adaptoituneet maailmaan. Meille tulee haava, me kostamme sen tappamalla eläimet sukupuuton partaalle. Ei saarnaten, vaan ihan vaan vierestä tarkastellen. Tässä biisissä, mä tein pienen ajatuskokeen. Mitäpä jos, kaiken tämän teknbologian ja ihmisen ylivertaisuuden ylistämisen keskellä, oletettu jumala katsoisi vaan että NO VOI VITTU! ja tulisi tänne takaisin katkomaan meidän kädet, ettei me enää ikinä tapeta toisiamme. Täysin unohdettu menneisyyteen kuuluva jäänne tällä tieteen aikakaudella heräisikin henkiin ja romuttaisi samalla kaikki tieteen oikeiksi toteamat teoriat siitä, miten asiat täällä maailmassa oikein on. Mun mielestä tämä ajatus oli hauska, ja biisi oli riittävän siisti, että tällaisen kehtasi tuoda levylle ilman, että joku asioihin perehtymätön idiootti leimaa mut saman tien hihhuliksi ja saarnaajaksi.
Neurosis - The Eye Of Every Storm
Marilyn Manson - Antichrist Superstar
Entombed - Inferno
Nasum - Shift
Irina - Liiba Laaba
